Otsikko kertonee kaiken viime viikolla käydessäni kymmenen kilometrin lenkillä jalat tuntuivat alkumatkasta kaikkea muuta kuin hyvältä. Loppumatka kuitenkin rullasi ihan kohtuullisesti, joten en jäänyt noita penikoita niin harmittelemaan. Lauantaina kävin neppailemassa jalkapalloa ilman minkäänlaisia ongelmia jaloissa. Sunnuntaina oli vuorossa pitkä lenkki ja tarkoitus oli vetää 17km lenkki, mutta jo alkumatka kertoi sen karun matkan, että tänään ei niin pitkää matkaa pysty juoksemaan. Penikat häiritsivät koko matkan vaikka loppua kohden jalat selkeästi turtuivat eikä penikat enään niin paljon haitanneet.
Maanantaina kävin pelaamassa sählyä ja siellä paljastui se karuu totuus, että nyt on painettava pariksi päiväksi stoppia, aloitettava joka iltainen kylmähoito sekä tulehduskipulääkitys kehiin. Lopussa jalat olivat aivan rikki ja oikeastaan pieni hölkkäily oli ainoa mitä pystyin tekemään.
Pidin siis tiistain ja keskiviikon vapaata liikunnasta ja ihmettelin, että mitä ihminen voi tehdä iltaisin jos ei harrasta liikuntaa. Torstaina kuitenkin päätin käydä kokeilemassa jalkoja ja voin tyytyväisenä sanoa, että jalat tuntuivat oikein mainioilta!
Meinaan kuitenkin jatkossa pitäytyä tuossa kylmähoidossa aina liikuntapäivinä koska veljelläni on ollut aikanaan penikkojen kanssa ongelmia ja hänellä ne katosivat kun hän rupesi käyttämään kylmähoitoa aina lenkkipäivän iltoina.
Edellisestä kirjoituksesta kerkesi taas vierähtävää tovi, mutta ei kuitenkaan niin pitkään kuin tämän blogin toiselta kirjoittajalta. Huhut kertovat, että Iksu on vaan vetelehtinyt jossain Euroopassa ja jättänyt treenamisen! Vahvasti tuntuu siltä, että toukokuussa minulla voi tulla siellä maalissa tylsää odotellessa, että Anna löntystelee maaliin!
torstai 17. marraskuuta 2011
maanantai 31. lokakuuta 2011
Vauhdin hurmaa & pelon värinää.
Viime aikoina kyllä toi kondis on noussut kohisten ja juoksu on kulkenut mahtavasti! Pitkillä lenkeillä on pitänyt himmailla hyvin pitkälti ja oikeastaan, joka kerta olisi tehnyt mieli juosta vielä se 5-7km lisää siihen 14,5km matkaan.
Mutta mitä sitten tapahtui tänään? 14,5km matka ja tarkoituksena vetäistä se oikein reipasta tahtia. Kymppi meni n.52minuuttiin eli vauhtia oli kyllä vähän liikaakin. Ongelma oli vaan se, että koko matkan tuntui kurkussa pahalta ja pelko alkoi hiipiä perseeseen, että onko se työpaikalla ihmisiä antiobioottikuurille kaatanut flunssa iskemässä minuun. Toivovattasti ei koska tänään jalat tuntuivat mainioilta, mutta sitten tämä hengityksen tukkoisuu tuli ja pilasi juoksun.
Suurin ongelma tällä hetkellä taitaa olla toi liiallinen into vetää liian vauhdikkaita lenkkejä! tasaisuutta vauhtiin kaivataan edelleen ja pitäisi jättää tämä itseään ja kelloa vastaan kilpaileminen sinne toukokuulle. No toivotaan, että flunssa ei pilaa marraskuuta vaan pääsen jatkamaan laadukasta treeniä.
Anna, oletko jo luovuttanut? missä on treeniraportit? onko irtarit maistunut liikaakin?
p.s olipas turha ja äärimmäisen huono kirjoitus
Mutta mitä sitten tapahtui tänään? 14,5km matka ja tarkoituksena vetäistä se oikein reipasta tahtia. Kymppi meni n.52minuuttiin eli vauhtia oli kyllä vähän liikaakin. Ongelma oli vaan se, että koko matkan tuntui kurkussa pahalta ja pelko alkoi hiipiä perseeseen, että onko se työpaikalla ihmisiä antiobioottikuurille kaatanut flunssa iskemässä minuun. Toivovattasti ei koska tänään jalat tuntuivat mainioilta, mutta sitten tämä hengityksen tukkoisuu tuli ja pilasi juoksun.
Suurin ongelma tällä hetkellä taitaa olla toi liiallinen into vetää liian vauhdikkaita lenkkejä! tasaisuutta vauhtiin kaivataan edelleen ja pitäisi jättää tämä itseään ja kelloa vastaan kilpaileminen sinne toukokuulle. No toivotaan, että flunssa ei pilaa marraskuuta vaan pääsen jatkamaan laadukasta treeniä.
Anna, oletko jo luovuttanut? missä on treeniraportit? onko irtarit maistunut liikaakin?
p.s olipas turha ja äärimmäisen huono kirjoitus
sunnuntai 23. lokakuuta 2011
Jos vain vois juosta!
Varoitan jo etukäteen tällä kertaa ette tule lukemaan sitä normaalia tarinaa siitä kuinka helposti voitan Iksun! Vaan tällä kertaa olen syvällisempi, ehkä jopa hieman alakuloisen kuuloinen mutta se kaikki on osaltaan urheiluromantiikkaa sekä elämän ihmeellisyyden mietintää.
Kun tuonne metsän siimekmekseen katoaa niin silloin on myös aikaa ajatella varsinkin jos vetää pitkää lenkkiä missä syke ei nouse korkealle ja pystyy keskittymään muuhunkin kuin omaan hengitykseen ja oikeaan askeltiheyteen.
Päädyn tasaisin väliajoin miettimään olemassa olon merkitystä ja kuinka siitä saisi tasapainoinemalla parhaimman irti. Sunnuntaina ohjelmaan kuului pitkä lenkki noin 80minuuttia laatuaikaa itsensä ja omien ajatusten kanssa. Ajatukset siis ajautuivat vääjäämättä ympärillä olevaan ja siihen kuinka se juokseminen on ruvennut kerta toisensa jälkeen tuntumaan ihanammalta ja ihanammalta. Mietin kuinka minulla olisin viimeisen kymmenen kuukauden aikana ollut mahdollisuus elää urheilun kautta, mutta en sitä käyttänyt vaan keskityin puolivaloilla opiskeluun ja laiskana olemiseen, tarkoitan tuolla laiskana olemisella sitä että olisin voinut mahdollistaa elämän niin että olisin harjoitellut useasti ja tarkoitan todella useasti nyt tyydyin vain siihen 3-4 urheilutapahtumaan viikossa. Monelle tuo riittäisi, mutta ei minulle! Se nautinto kun urheilusuoritus on ohitse on jotain mitä on vaikea kuvailla, sitä ei vaan saa tarpeeksi ja sitä kaipaa koko ajan lisää.
Olen oikeasti huomannut, että mikäli urheilu maistuu ja suoritukset ovat positiivisia niin se myös heijastuu muuhun elämään positiivisesti. Olo on huomattavasti iloisempi, hymyilyttää enemmän ja elämän murheet unohtuvat eikä niitä jaksa murehtia. Ehkä urheilua tulisi ehdottaa "hoitomuodoksi" esimerkiksi masentuneille?
Toinen asia jäin siellä metsässä miettimään, oli se kuinka ihmisistä yritetään väkisin ajaa tiettyyn muottiin. Ihmisiltä odotetaan tiettyä käytöstä ja suuntaa elämästä, pitää olla ura ja perhe. Tai jos niitä ei ole niin suuret suunnitelmat niitä varten jos joku haluaa poiketa tuosta niin häntä saatetaan pitää hieman outona ja häntä saatetaan patistaa samalla polulle kuin kaikki ympärillä oleva. Olin kymmenen kuukautta pois työelämästä ja opiskelin tai ainakin yritin jossain määrin. Eli siis opiskelin, mutta en niin tosissaan kuin oravanpyörässä kuuluisi, tänä aikana irtosin samalta polulta kuin moni muu ja elin niinkuin parhaimmalta tuntui sekä olin hölmö kun en käyttänyt mahdollisuutta elää oman harjoittelun kautta. Kuitenkin tänä aikana koin, että osa ihmisistä piti minua jotenkin erikoisena koska en ollut töissä ja koin jopa painostusta, että minun pitäisi mennä töihin ja ruveta miettimään sitä perhettä. Miksi? miksi kaikkien tulee olla samanlaisia? eipä sillä en muiden mielipiteistä juuri jaksanut välittää, mutta jäin vain miettimään miksi kaikkien tulisi olla samasta puusta veistettya vai onko se vain sitä, että ihmiset ovat kateellisia koska eivät itse uskalla tutkailla sitä toista polkua? en tiedä ja tuskin lopullista vastausta tähän koskaan tulen saamaan. Nyt olen taas osa sitä juoksupyörää, mutta mielessä käy ajatus jos vain vois juosta.
Kun tuonne metsän siimekmekseen katoaa niin silloin on myös aikaa ajatella varsinkin jos vetää pitkää lenkkiä missä syke ei nouse korkealle ja pystyy keskittymään muuhunkin kuin omaan hengitykseen ja oikeaan askeltiheyteen.
Päädyn tasaisin väliajoin miettimään olemassa olon merkitystä ja kuinka siitä saisi tasapainoinemalla parhaimman irti. Sunnuntaina ohjelmaan kuului pitkä lenkki noin 80minuuttia laatuaikaa itsensä ja omien ajatusten kanssa. Ajatukset siis ajautuivat vääjäämättä ympärillä olevaan ja siihen kuinka se juokseminen on ruvennut kerta toisensa jälkeen tuntumaan ihanammalta ja ihanammalta. Mietin kuinka minulla olisin viimeisen kymmenen kuukauden aikana ollut mahdollisuus elää urheilun kautta, mutta en sitä käyttänyt vaan keskityin puolivaloilla opiskeluun ja laiskana olemiseen, tarkoitan tuolla laiskana olemisella sitä että olisin voinut mahdollistaa elämän niin että olisin harjoitellut useasti ja tarkoitan todella useasti nyt tyydyin vain siihen 3-4 urheilutapahtumaan viikossa. Monelle tuo riittäisi, mutta ei minulle! Se nautinto kun urheilusuoritus on ohitse on jotain mitä on vaikea kuvailla, sitä ei vaan saa tarpeeksi ja sitä kaipaa koko ajan lisää.
Olen oikeasti huomannut, että mikäli urheilu maistuu ja suoritukset ovat positiivisia niin se myös heijastuu muuhun elämään positiivisesti. Olo on huomattavasti iloisempi, hymyilyttää enemmän ja elämän murheet unohtuvat eikä niitä jaksa murehtia. Ehkä urheilua tulisi ehdottaa "hoitomuodoksi" esimerkiksi masentuneille?
Toinen asia jäin siellä metsässä miettimään, oli se kuinka ihmisistä yritetään väkisin ajaa tiettyyn muottiin. Ihmisiltä odotetaan tiettyä käytöstä ja suuntaa elämästä, pitää olla ura ja perhe. Tai jos niitä ei ole niin suuret suunnitelmat niitä varten jos joku haluaa poiketa tuosta niin häntä saatetaan pitää hieman outona ja häntä saatetaan patistaa samalla polulle kuin kaikki ympärillä oleva. Olin kymmenen kuukautta pois työelämästä ja opiskelin tai ainakin yritin jossain määrin. Eli siis opiskelin, mutta en niin tosissaan kuin oravanpyörässä kuuluisi, tänä aikana irtosin samalta polulta kuin moni muu ja elin niinkuin parhaimmalta tuntui sekä olin hölmö kun en käyttänyt mahdollisuutta elää oman harjoittelun kautta. Kuitenkin tänä aikana koin, että osa ihmisistä piti minua jotenkin erikoisena koska en ollut töissä ja koin jopa painostusta, että minun pitäisi mennä töihin ja ruveta miettimään sitä perhettä. Miksi? miksi kaikkien tulee olla samanlaisia? eipä sillä en muiden mielipiteistä juuri jaksanut välittää, mutta jäin vain miettimään miksi kaikkien tulisi olla samasta puusta veistettya vai onko se vain sitä, että ihmiset ovat kateellisia koska eivät itse uskalla tutkailla sitä toista polkua? en tiedä ja tuskin lopullista vastausta tähän koskaan tulen saamaan. Nyt olen taas osa sitä juoksupyörää, mutta mielessä käy ajatus jos vain vois juosta.
maanantai 17. lokakuuta 2011
Nyt jo kahden tunnin vauhdissa!
Näin se vaan menee, että vauhti kiihtyy ja matkat pitenevät. Olen harjoittelussa siirtynyt hieman pitempiin lenkkeihin ja samalla luonnollisesti olen tiputtanut vauhtia. Aikasemmin ongelmana oli se, että saatoin juosta liian hiljaa jolloin jalat kipenivät, mutta nyt olen löytänyt sellaisen minimivauhdin missä jalat eivät kipene, mutta kuitenkin vauhdin pitäminen tasaisena on vieläkin hieman ongelmallista kun välillä huomaan vauhdiin nousseen liian kovaksi.
Kuitenkin näitä viime aikojen lenkkejä vetäessä olen huomannut, että varastosta löytysi energiaa vaikka kuinka paljon vetää kovempaakin ja tämän hetken lönköttely vauhdilla tuo kahden tunnin raja rikkoutuisi! Joten Iksu Iksu sä oooooooooot niin hävinny! mulla on 6kk aikaa treenata niin mun loppuaika tulee olemaan jossain 1h 40min - 1h 47min välillä! etkös sä ollu kerran juossut jo puolikkaan ja sinun aikasi taisi olla päälle 2tuntia... Tsemppiä vaan siihen treenamiseen, mä olen ansainnut irtokarkkeja!
Mikko
p.s alle 100g irtaripussin ostaminen on mahdotonta!
Kuitenkin näitä viime aikojen lenkkejä vetäessä olen huomannut, että varastosta löytysi energiaa vaikka kuinka paljon vetää kovempaakin ja tämän hetken lönköttely vauhdilla tuo kahden tunnin raja rikkoutuisi! Joten Iksu Iksu sä oooooooooot niin hävinny! mulla on 6kk aikaa treenata niin mun loppuaika tulee olemaan jossain 1h 40min - 1h 47min välillä! etkös sä ollu kerran juossut jo puolikkaan ja sinun aikasi taisi olla päälle 2tuntia... Tsemppiä vaan siihen treenamiseen, mä olen ansainnut irtokarkkeja!
Mikko
p.s alle 100g irtaripussin ostaminen on mahdotonta!
perjantai 14. lokakuuta 2011
Asfalttia, prkl!
Asfaltti on pahasta. Huomasin sen tänään räpellettyäni melkein 40 min 3 km matkaa... No hiljaa hyvää tulee, jotkut väittää! Oon tosin sitä mieltä itse, että tuloksia heti ja hyviä sellasia. Meni hermo.
Sain palautetta, että meidän blogi on vähän harmaa, joten lisäsin kuvan lenkkareistani! Näillä onkin hyvä painella menemään pimeessä ja pysyy mielikin ilosena vaikka maasto olis ankee ja harmaa!
Huom! Kuva on otettu puolitoista vuotta sitten, kun lenkkarit oli ihan bränikät. On ne tosin vieläkin aika kirkkaat kun olivat kuivumassa viime kesän. Laitan HCR:n jälkeen uuden kuvan, katotaan miten ne sitten voi!
Raportoin nyt viikon urheilut:
la: jalkapuntti
su: 5 km lenkki (40 min)
ma: lepo
ti: pimeässä metsässä harhailua (älkää kysykö!)
ke: jalkapuntti
to: lepo
pe: pieni lenkonen asfaltilla - SATTUUU!!!
Huomenna meen ryhmäliikkumaan terveselkä-nimiseen tapahtumaan. Kuulostaa vanhojen ja liikuntarajoitteisten urheilulta, mut lihaskunnosta pitää huolehtia (enkä ihan vielä viitsisi zumbaankaan mennä). Päivän agendaan kuuluu myös Karkkikadun irtokarkit - parhaita!
Sunnuntaina HIEKKAtielle lenkkeilemään!
Rairai ja silleen... nyt jäätä polvelle!
torstai 13. lokakuuta 2011
Juosten humalassa
Jos Annalla oli viimeisestä kirjoituksesta kulunut aikaa niin on kyllä minullakin. Jos jokin tässä on muuttunut niin se etu mikä minulla oli silloin kun tämä veto lyötiin niin se on poissa. Aikasemmin pystyin keskittymään urheiluun ja lepäämiseen 24/7, mutta kun menin aloittamaan työt niin samalla katosi "ammattiurheilijan" edut.
Lenkkeily maistui tuossa jonkin aikaa vähän huonosti kun oli vielä futiskausi kesken ja kun tuo flunssa ei ole vieläkään kokonaan kadonnut niin lenkkeily vesisateessa ei oikein innostanut, mutta ehkä sitä määrää on sitten korvattu laadulla. Ne lenkit mitkä olen tehnyt ovat olleet erittäin laadukkaita ja pyrin jatkamaan samalla linjalla treenamisessa eli laatua, laatua ja laatua! Olen pidentänyt lenkkien pituutta ja olen myös onnistunut löytämään sopivan kevyen vauhdin, mutta samalla vauhti on myös riittävän kova ettei jalat pääse kipenemään.
Ja kyllä mullekkin ovat nuo elämän paheet maistuneet vaikka onneksi vähenevissä määrin eli syö vaan Iksu irtareita sillä kyllä mäkin niitä popsin :)
Mikko
p.s Ei susta oo vastusta!
Lenkkeily maistui tuossa jonkin aikaa vähän huonosti kun oli vielä futiskausi kesken ja kun tuo flunssa ei ole vieläkään kokonaan kadonnut niin lenkkeily vesisateessa ei oikein innostanut, mutta ehkä sitä määrää on sitten korvattu laadulla. Ne lenkit mitkä olen tehnyt ovat olleet erittäin laadukkaita ja pyrin jatkamaan samalla linjalla treenamisessa eli laatua, laatua ja laatua! Olen pidentänyt lenkkien pituutta ja olen myös onnistunut löytämään sopivan kevyen vauhdin, mutta samalla vauhti on myös riittävän kova ettei jalat pääse kipenemään.
Ja kyllä mullekkin ovat nuo elämän paheet maistuneet vaikka onneksi vähenevissä määrin eli syö vaan Iksu irtareita sillä kyllä mäkin niitä popsin :)
Mikko
p.s Ei susta oo vastusta!
sunnuntai 9. lokakuuta 2011
Never give up!
Edellisestä kirjoituksesta on aikaa! Vetoan kuitenkin siihen, että aika kuluu liian nopeasti!
Älä Mikko tuudittaudu siihen, että täällä syötäs vaan irtokarkkeja eikä treenata ollenkaan! Ehei...
Huimasta nousujohteesta kertoo 20 min parannus juoksunopeudessa sillä paljon uhotulla 5 kilometrin lenkillä! Ensimmäisen kerran juoksin 5 km aika tarkalleen aikaan 1 h. Siitä on nyt 3 vkoa! Tänään kävin hilpasemassa samaisen lenkin - aikaan 40 min. Mitäs Mikko siihen sanot? Ei mee kun toiset kolme vkoa, ja ajasta on taas 20 min pois... sitten lähestytään hiljalleen jo voittoaikoja. Marraskuussa!
Muuten viime ajat eivät oo kyllä mitään urheilun riemuvoittoa olleet! Töitä on sen verran paljon, että haittaa vapaa-aikaa, eikä aina oo ihan jaksanut sinne salillekaan jalan ympärystä kasvattamaan. Ja sen on kyllä huomannut! On koskenut ja kolottanut!
Mutta: No pain, no gain!
Nyt pyhästi lupaan, et päiviin tulee jäämään aikaa myös bloggailuun!
Anna
p.s. oon mie niitä irtokarkkejakin syöny...
Älä Mikko tuudittaudu siihen, että täällä syötäs vaan irtokarkkeja eikä treenata ollenkaan! Ehei...
Huimasta nousujohteesta kertoo 20 min parannus juoksunopeudessa sillä paljon uhotulla 5 kilometrin lenkillä! Ensimmäisen kerran juoksin 5 km aika tarkalleen aikaan 1 h. Siitä on nyt 3 vkoa! Tänään kävin hilpasemassa samaisen lenkin - aikaan 40 min. Mitäs Mikko siihen sanot? Ei mee kun toiset kolme vkoa, ja ajasta on taas 20 min pois... sitten lähestytään hiljalleen jo voittoaikoja. Marraskuussa!
Muuten viime ajat eivät oo kyllä mitään urheilun riemuvoittoa olleet! Töitä on sen verran paljon, että haittaa vapaa-aikaa, eikä aina oo ihan jaksanut sinne salillekaan jalan ympärystä kasvattamaan. Ja sen on kyllä huomannut! On koskenut ja kolottanut!
Mutta: No pain, no gain!
Nyt pyhästi lupaan, et päiviin tulee jäämään aikaa myös bloggailuun!
Anna
p.s. oon mie niitä irtokarkkejakin syöny...
maanantai 19. syyskuuta 2011
Onko Iksu luovuttanut?
Edellisestä kirjoituksesta on aikaa, mutta siihen on syy! en ole kunnolla treenannut viimeisen kirjoituksen jälkeen. Tosiaan maanantaina viikko sitten oli kauden toiseksi viimeinen peli ja kun edellinen peli oli ollut lauantaina niin palautumista varten sain huikean yhden päivän ja silloinkin oli harjoitukset! No näiden pelien jälkeen jalat olivat aika pahasti muussina, kovan kuormituksen sekä kaikkien tällien takia, joten lenkkeilystä ei olisi tullut yhtään mitään. Näin pidin siis hieman vapaata tiukasta treenistä ja annoin jaloille vapaata, mitä nyt kävin keskiviikkona yhdet futistreenit vetämässä. Sunnuntaina oli sitten taas futistreenit ja niistä sai taas hyvän hien päälle.
Tänään oli sitten taas futistreenit ja jälleen kerran hyvää treeniä tuli vedettyä. Tiistaina eli huomenna on taas paluu lenkkipolulle ja keskiviikko menee luultavasti huilatessa. Torstain jätän vielä avoinaiseksi, mutta luultavasti sellainen pieni lenkki tiedossa tai pyöräilyä..
Viikonloppu onkin sit paha paikka kun on taas kaikenmaailman kissanristiäisiä tiedossa!
Kysymys kuitenkin kuuluu! Missä on Iksun treeniraportit? onko into loppu? onko siellä tajuttu, että varma tappio häämöttää? mietitäänkö siellä nyt miten tästä vedosta pääsisi luistamaan? Epäilen vahvasti, että siellä on veltostuttu ja treenaaminen ei maistu vaan sen sijaan vedetään irtokarkkeja niin, että napa rouskuu!
Ja loppuun vielä päivän sitaatti: "Tämä on taistelu historiasta, koska tiet muuttuvat lyhyiksi ja kapeiksi. Tämä on hetki, jolloin historia todella alkaa." Tämänkin lausahdus on tullut erään entisen jalkapalloilijan suusta.
Tänään oli sitten taas futistreenit ja jälleen kerran hyvää treeniä tuli vedettyä. Tiistaina eli huomenna on taas paluu lenkkipolulle ja keskiviikko menee luultavasti huilatessa. Torstain jätän vielä avoinaiseksi, mutta luultavasti sellainen pieni lenkki tiedossa tai pyöräilyä..
Viikonloppu onkin sit paha paikka kun on taas kaikenmaailman kissanristiäisiä tiedossa!
Kysymys kuitenkin kuuluu! Missä on Iksun treeniraportit? onko into loppu? onko siellä tajuttu, että varma tappio häämöttää? mietitäänkö siellä nyt miten tästä vedosta pääsisi luistamaan? Epäilen vahvasti, että siellä on veltostuttu ja treenaaminen ei maistu vaan sen sijaan vedetään irtokarkkeja niin, että napa rouskuu!
Ja loppuun vielä päivän sitaatti: "Tämä on taistelu historiasta, koska tiet muuttuvat lyhyiksi ja kapeiksi. Tämä on hetki, jolloin historia todella alkaa." Tämänkin lausahdus on tullut erään entisen jalkapalloilijan suusta.
lauantai 10. syyskuuta 2011
Paska lenkki & paska matsi
Otsikko kertoo hyvin omaa fiilistä tällä hetkellä, mutta aloitetaan torstaista niin saadaan selvyys tuohon harmitukseen. Torstaina siis piti olla lenkkipäivä, mutta kun sää oli epävakainen ja olo vielä flunssainen niin päätin jättää lenkin väliin.
Perjantaina sitten olikin tiedossa paluu koulun penkille! eli menin kulttuurikeskus Caisassa järjestettävälle koreankielen kurssille ja vaikken ole kyseistä kieltä pariin vuoteen opiskellut niin hyvin pysyin mukana =)
Tätä ennen kävin kuitenkin lenkkeilemässä ja tästä se harmitus alkoi. Ajattelin ottaa todella kevyesti lenkin ja vauhti olikin sopivan hidas ja syke ei kohonnut, mutta tästä ne ongelmat alkoivat! minun jalat ei kestä tuollaista löysää hölkkäilyä koska silloin juoksu ei ole kovinkaan rullaavaa vaan se on aika töksähtelevää ja se vetää akillesjänteet ja penikat jumiin. Yritin sitten lisätä vauhtia, mutta tässä vaiheessa se oli jo myöhäistä kun ne jalat oli jumissa niin juoksemisesta katosi kaikki nautinto ja vitutus oli rankka.
Lauantaina olikin sitten vuorossa kauden kolmanneksi viimeinen sarjaottelu ja sää olikin mitä mainioin ja Kartanon tekonurmi tarjosi pelille loistavat puitteet. Itse pelistä en nyt sen tarkempia yksityiskohtia rupea jakamaan, mutta nenään tuli ja oma joukkueeni pelasi paskan matsi. Oma pelini oli ihan kohtalainen, mutta kun joukkuelajista on kyse niin silloin kaikkien suorituksesten summa ratkaisee. Tänään ne suoritukset olivat heikkoja ja itse turhauduin todella paljon pelin aikana ja sen jälkeen kyllä taas vitutti!
No aina urheilu ei voi olla yhtä juhlaa. Lauantai pelissä pelasin n.70min ja sain ainakin juosta riittävästi ja siitä pitää olla kyllä tyytyväinen, mutta kun häviäminen vituttaa! tiedän, että Anna tietää tunteen...
No huomenna jatketaan futistreeneillä, mutta tällä kertaa joutuu ottamaan ihan iisisti kun maanantaina olisi jo seuraava peli.
Anna, koko elämän olen käyttänyt lääkkeitä väärin! pitäähän tähän elämään jostain hupia saada :P
Jalkapallon kunniaksi siteeraan yhtä tämän hetken parhaista jalkapalloilijoista: "But my real saviour at Ajax, the man who saved my career, was Jari Litmanen." Jokainen voi sitten arvailla kuka tämän on lausunut...
p.s pahoittelut voimasanojen käytöstä, mutta tuolla tavoin saan ilmaistua parhaiten omaa fiilistä.
Perjantaina sitten olikin tiedossa paluu koulun penkille! eli menin kulttuurikeskus Caisassa järjestettävälle koreankielen kurssille ja vaikken ole kyseistä kieltä pariin vuoteen opiskellut niin hyvin pysyin mukana =)
Tätä ennen kävin kuitenkin lenkkeilemässä ja tästä se harmitus alkoi. Ajattelin ottaa todella kevyesti lenkin ja vauhti olikin sopivan hidas ja syke ei kohonnut, mutta tästä ne ongelmat alkoivat! minun jalat ei kestä tuollaista löysää hölkkäilyä koska silloin juoksu ei ole kovinkaan rullaavaa vaan se on aika töksähtelevää ja se vetää akillesjänteet ja penikat jumiin. Yritin sitten lisätä vauhtia, mutta tässä vaiheessa se oli jo myöhäistä kun ne jalat oli jumissa niin juoksemisesta katosi kaikki nautinto ja vitutus oli rankka.
Lauantaina olikin sitten vuorossa kauden kolmanneksi viimeinen sarjaottelu ja sää olikin mitä mainioin ja Kartanon tekonurmi tarjosi pelille loistavat puitteet. Itse pelistä en nyt sen tarkempia yksityiskohtia rupea jakamaan, mutta nenään tuli ja oma joukkueeni pelasi paskan matsi. Oma pelini oli ihan kohtalainen, mutta kun joukkuelajista on kyse niin silloin kaikkien suorituksesten summa ratkaisee. Tänään ne suoritukset olivat heikkoja ja itse turhauduin todella paljon pelin aikana ja sen jälkeen kyllä taas vitutti!
No aina urheilu ei voi olla yhtä juhlaa. Lauantai pelissä pelasin n.70min ja sain ainakin juosta riittävästi ja siitä pitää olla kyllä tyytyväinen, mutta kun häviäminen vituttaa! tiedän, että Anna tietää tunteen...
No huomenna jatketaan futistreeneillä, mutta tällä kertaa joutuu ottamaan ihan iisisti kun maanantaina olisi jo seuraava peli.
Anna, koko elämän olen käyttänyt lääkkeitä väärin! pitäähän tähän elämään jostain hupia saada :P
Jalkapallon kunniaksi siteeraan yhtä tämän hetken parhaista jalkapalloilijoista: "But my real saviour at Ajax, the man who saved my career, was Jari Litmanen." Jokainen voi sitten arvailla kuka tämän on lausunut...
p.s pahoittelut voimasanojen käytöstä, mutta tuolla tavoin saan ilmaistua parhaiten omaa fiilistä.
Hyvä jalka - huono kunto!
Kävin torstaina välituomiolla Dextrassa! Yllättäin tilanne ei olekaan enää hälyyttävä, vaan fysioterapeutti oli jopa sitä mieltä, että helposti juoksen lupaamani HCR:n. Jalka oikenee, ja lihastakin on tullut. On sitä tullut kyllä toiseenkin, joten tasapaino edelleen on sitä 50 %:n luokkaa edelleen. Toisessa jalassa on jalkapallopattia, toista vois käyttää hameiden kanssa!
Fysioterapeutin positiivisista sanoista intoutuneena lähdin sitten perjantai-iltana lenkille. Jolkottelin varmaan noin 3-4 km, ja välillä pääsi jopa mielestä lipsahtamaan, että polvessa vikaa olisi koskaan ollutkaan. Vauhti nousi kivasti ja pääsin eteenpäin, ylös ja alas! Viimeksi manaamani mäet eivät enää olleetkaan ongelmia! Johtunee varmaan placebo-vaikutuksesta: fysioterapeutti sanoi, että niitä pitäisi pystyä hiljalleen lähteä rullailemaan! Kevyt rullaus oli siitä kuitenkin kaukana, mutta yhtäkään kävelyaskelta en ottanut koko lenkillä!
Ongelmittahan en tietenkään lenkiltäni selvinnyt. Heti alkumetreillä, kun vauhti vähän nousi, huomasin, ettei kunto riitäkään pitämään sitä yllä. Lenkki oli siis epätasavauhtinen, välillä mentiin "kovaa" ja sitten hyydyin taas löntystelemään. Ongelma on tosin helposti korjattavissa! Lenkkeilemällä enemmän ja enemmän! Varo Mikko - tää on vaan alkukankeutta!
Haen myös lisämotivaatiota lukemalla "syntynyt juoksemaan" -kirjaa. Se kertoo pipipäistä, jotka nauttivat ultrajuoksusta ja meksikolaisista alkuasukkaista, jotka nyt vaan ovat syntyneet juoksemaan. Kannattaa lukea! Se laittaa miettimään, koska viimeksi itse on juossut juoksemisen ilosta! Tiedän, että Mikko vastaisi tähän "viimeksi jalkapallokentällä edellisissä treeneissä" - samoin kun itse ajattelin, että viimeksi helmikuussa kun pystyin vielä pelaamaan korista. Mut siellähän juostaan pelaamisen ilosta eikä siksi, että juokseminen on kivaa. Sitä on tapahtunut viimeksi pienenä, silloin kun juostiin leikkipaikasta toiseen vaan siksi, että vauhti pysyi yllä.
No joo, asiaan! Tänään on vuorossa kuntosalia ja huomenna lenkosta. Huomenna vedän sen 5 km, mitä jo viikko sitten uhosin! Nyt ei mitkään sisäpyöräilyt tuu sitä estämään!
Mikko, usko terveydenhuollona mmattilaista; älä käytä lääkkeitä väärin! Panacod ei ole flunssalääke. Ota mieluummin buranaa, se ei uneta eikä tuki suolta! :)
HCR on tavoite, jolle polvi ja huono kunto näyttävät esteiltä, mut onneksi yksi elävä legenda on joskus sanonut: "Obstacles don't have to stop you. If you run into a wall, don't turn around and give up. Figure out how to climb it, go through it, or work around it.". Se legenda on Michael Jordan.
Fysioterapeutin positiivisista sanoista intoutuneena lähdin sitten perjantai-iltana lenkille. Jolkottelin varmaan noin 3-4 km, ja välillä pääsi jopa mielestä lipsahtamaan, että polvessa vikaa olisi koskaan ollutkaan. Vauhti nousi kivasti ja pääsin eteenpäin, ylös ja alas! Viimeksi manaamani mäet eivät enää olleetkaan ongelmia! Johtunee varmaan placebo-vaikutuksesta: fysioterapeutti sanoi, että niitä pitäisi pystyä hiljalleen lähteä rullailemaan! Kevyt rullaus oli siitä kuitenkin kaukana, mutta yhtäkään kävelyaskelta en ottanut koko lenkillä!
Ongelmittahan en tietenkään lenkiltäni selvinnyt. Heti alkumetreillä, kun vauhti vähän nousi, huomasin, ettei kunto riitäkään pitämään sitä yllä. Lenkki oli siis epätasavauhtinen, välillä mentiin "kovaa" ja sitten hyydyin taas löntystelemään. Ongelma on tosin helposti korjattavissa! Lenkkeilemällä enemmän ja enemmän! Varo Mikko - tää on vaan alkukankeutta!
Haen myös lisämotivaatiota lukemalla "syntynyt juoksemaan" -kirjaa. Se kertoo pipipäistä, jotka nauttivat ultrajuoksusta ja meksikolaisista alkuasukkaista, jotka nyt vaan ovat syntyneet juoksemaan. Kannattaa lukea! Se laittaa miettimään, koska viimeksi itse on juossut juoksemisen ilosta! Tiedän, että Mikko vastaisi tähän "viimeksi jalkapallokentällä edellisissä treeneissä" - samoin kun itse ajattelin, että viimeksi helmikuussa kun pystyin vielä pelaamaan korista. Mut siellähän juostaan pelaamisen ilosta eikä siksi, että juokseminen on kivaa. Sitä on tapahtunut viimeksi pienenä, silloin kun juostiin leikkipaikasta toiseen vaan siksi, että vauhti pysyi yllä.
No joo, asiaan! Tänään on vuorossa kuntosalia ja huomenna lenkosta. Huomenna vedän sen 5 km, mitä jo viikko sitten uhosin! Nyt ei mitkään sisäpyöräilyt tuu sitä estämään!
Mikko, usko terveydenhuollona mmattilaista; älä käytä lääkkeitä väärin! Panacod ei ole flunssalääke. Ota mieluummin buranaa, se ei uneta eikä tuki suolta! :)
HCR on tavoite, jolle polvi ja huono kunto näyttävät esteiltä, mut onneksi yksi elävä legenda on joskus sanonut: "Obstacles don't have to stop you. If you run into a wall, don't turn around and give up. Figure out how to climb it, go through it, or work around it.". Se legenda on Michael Jordan.
keskiviikko 7. syyskuuta 2011
Teosta haasteisiin
Valittelin aikasemmin tuota orastavaa flunssaa ja sen aiheuttamaan lievää vitutusta. Viikonlopun jäljiltä se ei ainakaan ollut pahentunut ja maanantaihin lähdettiinkin siitä, että liikunnalla pöpöistä eroon oli viikon teema.
Maanantaina taas tehokkaat futistreenit ja olo treenien jälkeen mitä mainioin. Täytyy sanoa, että tuollainen tunnin tehokas treeni on tekee kyllä hyvää niin kropalle kuin mielelle ja sitäpaitsi kyllä jalkapalloharjoitukset hakkaavat mielekkyydessä pelkän lenkkeilyn 10 000 000-0.
Tiistai aamuna fiilis ei ollut sitten mitenkään liian hyvin ja flunssa oli hieman jopa pahentunut. Tästä piittaamatta päätin kuitenkin, että minä käyn vetämässä sen keskipäivä lenkin kun olin niin tämän viikon ohjelmaan kirjoittanut. Juoksu rupesi kulkemaan ehkä liiankin hyvin ja vauhtia oli liikaa, ainoa ongelma oli se, että henki ei kulkenut juoksun mukana ja sieraimia sai olla jatkuvasti tyhjentämässä. Kun ensimmäiset kilometrit oli takana niin alkoikin sitten kaatosade ja loppumatka menikin sitten pilalle sateen takia kun vauhti nousi vielä lisää, että pääsisi mahdollisimman nopeasti sisälle. No sain kuitenkin juostua sellaisen 8km, mutta normaalista poiketen juoksun jälkeen olo tuntui hieman kuumeiselta ja muutenkin todella tukkoiselta.
Fiksu ihminen olisi tässä vaiheessa jäänyt kotiin, mutta kun illalla oli tarjolla syyskuun tärkein tapahtuma niin eihän sitä kotiin voinut jäädä vaan illaksi oli suunnattava Stadikalle eli kotiin :)
Illalla olin aivan varma, että seuraavana päivänä kuume nousisi ja siinä menisi loppuviikon treenit, mutta onneksi aamulla kuumesta ei ollut tietoakaan. Päätin kuitenkin jättää jalkapalloharjoitukset väliin ja keskittyä paranemiseen.
Huomenna ohjelmassa olisi tiedossa lenkki, mutta vielä nyt en osaa sanoa menenkö vaiko en. Täytyy aamulla taas tutkailla olotilaa ja miettiä lenkin järkevyyttä. Eli nyt mennään päivä kerrallaan ja rukoillaan, että flunssa katoaisi yhtä nopeasti kuin se ilmestyi.
Loppuun siteeraan itseäni "Panacod, poistaa kivun ja etenkin vitutuksen".
Maanantaina taas tehokkaat futistreenit ja olo treenien jälkeen mitä mainioin. Täytyy sanoa, että tuollainen tunnin tehokas treeni on tekee kyllä hyvää niin kropalle kuin mielelle ja sitäpaitsi kyllä jalkapalloharjoitukset hakkaavat mielekkyydessä pelkän lenkkeilyn 10 000 000-0.
Tiistai aamuna fiilis ei ollut sitten mitenkään liian hyvin ja flunssa oli hieman jopa pahentunut. Tästä piittaamatta päätin kuitenkin, että minä käyn vetämässä sen keskipäivä lenkin kun olin niin tämän viikon ohjelmaan kirjoittanut. Juoksu rupesi kulkemaan ehkä liiankin hyvin ja vauhtia oli liikaa, ainoa ongelma oli se, että henki ei kulkenut juoksun mukana ja sieraimia sai olla jatkuvasti tyhjentämässä. Kun ensimmäiset kilometrit oli takana niin alkoikin sitten kaatosade ja loppumatka menikin sitten pilalle sateen takia kun vauhti nousi vielä lisää, että pääsisi mahdollisimman nopeasti sisälle. No sain kuitenkin juostua sellaisen 8km, mutta normaalista poiketen juoksun jälkeen olo tuntui hieman kuumeiselta ja muutenkin todella tukkoiselta.
Fiksu ihminen olisi tässä vaiheessa jäänyt kotiin, mutta kun illalla oli tarjolla syyskuun tärkein tapahtuma niin eihän sitä kotiin voinut jäädä vaan illaksi oli suunnattava Stadikalle eli kotiin :)
Illalla olin aivan varma, että seuraavana päivänä kuume nousisi ja siinä menisi loppuviikon treenit, mutta onneksi aamulla kuumesta ei ollut tietoakaan. Päätin kuitenkin jättää jalkapalloharjoitukset väliin ja keskittyä paranemiseen.
Huomenna ohjelmassa olisi tiedossa lenkki, mutta vielä nyt en osaa sanoa menenkö vaiko en. Täytyy aamulla taas tutkailla olotilaa ja miettiä lenkin järkevyyttä. Eli nyt mennään päivä kerrallaan ja rukoillaan, että flunssa katoaisi yhtä nopeasti kuin se ilmestyi.
Loppuun siteeraan itseäni "Panacod, poistaa kivun ja etenkin vitutuksen".
Xycling instead of jogging
Hah, menin sitten uhoamaan lauantaina, että juoksentelen sunnuntaina 5 km ja salitreenit päälle. Toisinpa kävi kuitenkin, kun yllytyshulluna lähdin kaverin kanssa xycling-tunnille (a.k.a spinning). Hyvä ja tehokas treenimuoto, mut eipä ole juuri tylsempää kuin pyöräillä pimeessä huoneessa ihmejumputijumputibiisien soidessa liian kovaa taustalla! Ohjaajan mielestä siellä oli "tosi kova meininki", ja sitä hän muistuttelikin noin 5 min välein. En varmaan ollut ainoa, jonka mielestä olisi kannattanut olla esim. hiljaa. No se tunti päättyi onneksi aikanaan ja päästiin sitten keskivartalotreenihetkeen!
Maanantaina oli tarkoitus mennä lihasta lisäämään salille, mutta kävikin yllättävä kutsu kummilasten hoitoon, joten maanantaista tuli lepopäivä. Tiistaina vihdoin raahauduin salille iltahämärässä! Hyvä treeni kaikenkaikkiaan; reisiprässi alkaa tuottaa tulosta - nyt alkaa tuntua jo maitohappoja vasemmassa etureidessä, ensi kertaa sekin sitten viime helmikuun! Siellä on taas lihas!
Salille mennessä törmäsin myös mieleenpainuvaan teiniin! Tämä nuori mies tuli samaan aikaan salin ulko-ovelle, noin 3 askelta ennen minua, avasi oven itselleen niin, että se meni kiinni juuri naamani edestä! Mahtavaa! Tämän lisäksi ulos oli juuri tulossa minuakin vanhempi (pari vuosikymmentä) nainen, jonka eteen, käytännössä syliin, tämä nuori herra tulla tupsahti. Hänpä vaan ei ollut moksiskaan vaan rymisteli suoraan salin yläkertaan kuntopyörille - siis treenikamoja sen kummemmin vaihtamatta! Ihan juuri niin kuin koululiikuntatunneilla aikanaan... No siinäpä ovella sitten vaihdettiin vanhemman ladyn kanssa katseita, tälläsiä nämä nykyajan nuoret ovat! ... tai sit minustakin on tullut vanha...
Tänään on taas lepopäivä eilisen salihurjastelun vuoksi ja huomenna on fysioterapia eli todennäköinen palautus maan pinnalle, mut siitä lisää sitten ensi kerralla!
Tässä kohtaa pitäisi lainata jotain suurta henkilöä asiaan liittyvällä fraasilla. Olkoon lainaus tänään anonyymiltä:
Maanantaina oli tarkoitus mennä lihasta lisäämään salille, mutta kävikin yllättävä kutsu kummilasten hoitoon, joten maanantaista tuli lepopäivä. Tiistaina vihdoin raahauduin salille iltahämärässä! Hyvä treeni kaikenkaikkiaan; reisiprässi alkaa tuottaa tulosta - nyt alkaa tuntua jo maitohappoja vasemmassa etureidessä, ensi kertaa sekin sitten viime helmikuun! Siellä on taas lihas!
Salille mennessä törmäsin myös mieleenpainuvaan teiniin! Tämä nuori mies tuli samaan aikaan salin ulko-ovelle, noin 3 askelta ennen minua, avasi oven itselleen niin, että se meni kiinni juuri naamani edestä! Mahtavaa! Tämän lisäksi ulos oli juuri tulossa minuakin vanhempi (pari vuosikymmentä) nainen, jonka eteen, käytännössä syliin, tämä nuori herra tulla tupsahti. Hänpä vaan ei ollut moksiskaan vaan rymisteli suoraan salin yläkertaan kuntopyörille - siis treenikamoja sen kummemmin vaihtamatta! Ihan juuri niin kuin koululiikuntatunneilla aikanaan... No siinäpä ovella sitten vaihdettiin vanhemman ladyn kanssa katseita, tälläsiä nämä nykyajan nuoret ovat! ... tai sit minustakin on tullut vanha...
Tänään on taas lepopäivä eilisen salihurjastelun vuoksi ja huomenna on fysioterapia eli todennäköinen palautus maan pinnalle, mut siitä lisää sitten ensi kerralla!
Tässä kohtaa pitäisi lainata jotain suurta henkilöä asiaan liittyvällä fraasilla. Olkoon lainaus tänään anonyymiltä:
Pain is only temporary but victory is forever.
sunnuntai 4. syyskuuta 2011
Jalkapalloa, jalkapalloa ja jalkapalloa!
Kirjoituksen otsikko paljastaa missä merkeissä tämä viikonloppu on mennyt. Perjantai oli pyhitetty jalkapallolle koska oli pelipäivä ja se tarkoittaa myös sitä, että pelipäivänä ei ruveta mitään turhaan tekemään vaan kaikki energia keskitetään illan otteluun eli kyseessä oli tietenkin Suomi - Moldova ottelu.
Lauantai meni sitten perjantai illan pelistä selvitessä ja iltamenoja on varmasti turha ruveta liikaa availemaan. Kuitenkin lauantai-ilta meni aika samoissa merkeissä kuin perjantai, mutta ilman jalkapalloa. Sunnuntaina olikin sitten tarjolla jalkapalloa taas koko rahan edestä kun ensin piti käydä kaitsemassa valmentamiani junnuja ja sitten illalla oli omat harjoitukset.
Tunnin tehokkaat treenit oli kyllä sunnuntaille riittävästi ja hyvän hien siitä sai. Näistä asetelmista lähdetään kohti ensi viikkoa ja nyt vasta alkaa se oikea harjoittelu ja alkoholin käyttö tulee loppumaan.
Ensi viikon ohjelma on tämän näköinen:
Ma: Futistreenit
Ti: mahdollinen lenkki + Suomi vs Hollanti
Ke: Futistreenit
To: Lenkki
Pe:Vapaa
La: Futismatsi
Su: Futistreenit
Pidätän itselläni kuitenkin oikeuden muuttaa ohjelmaa sen mukaan miltä kropassa tuntuu.
Lauantai meni sitten perjantai illan pelistä selvitessä ja iltamenoja on varmasti turha ruveta liikaa availemaan. Kuitenkin lauantai-ilta meni aika samoissa merkeissä kuin perjantai, mutta ilman jalkapalloa. Sunnuntaina olikin sitten tarjolla jalkapalloa taas koko rahan edestä kun ensin piti käydä kaitsemassa valmentamiani junnuja ja sitten illalla oli omat harjoitukset.
Tunnin tehokkaat treenit oli kyllä sunnuntaille riittävästi ja hyvän hien siitä sai. Näistä asetelmista lähdetään kohti ensi viikkoa ja nyt vasta alkaa se oikea harjoittelu ja alkoholin käyttö tulee loppumaan.
Ensi viikon ohjelma on tämän näköinen:
Ma: Futistreenit
Ti: mahdollinen lenkki + Suomi vs Hollanti
Ke: Futistreenit
To: Lenkki
Pe:Vapaa
La: Futismatsi
Su: Futistreenit
Pidätän itselläni kuitenkin oikeuden muuttaa ohjelmaa sen mukaan miltä kropassa tuntuu.
lauantai 3. syyskuuta 2011
Ylä- ja alamäkiä!
Mikko, varo mitä toivot, se voi vaikka toteutua!
Kävin kuin kävinkin torstaina jolkottelemassa uhoamani 1,1 km! Ja vähän päälle! Polvi ei vihoitellut kovin pahasti, joten köpöttelin menemään jopa 3 km. Mutta sitten vastaan tuli jyrkkä mäki - alamäki!! Siinä sitten jouduin ottamaan kävelyaskeleita, ja polvi oli alas päästyäni muuttanut mieltään lenkkeilystä, joten raahustin joten kuten kävellen kotiin. Ilman alamäkeä olisin varmasti jatkanut vielä vaikka kuinka!
Huomenna hölkkään sellaista reittiä, jolla ei ole mitään mäkiä. Vain laajaa, aukeeta ja korkeuskäyrätöntä hiekkatietä. Oispa sellanen olemassa!
Se oli torstai se. Perjantai meni urotyötä hehkutellessa! Ilta toi kuitenkin koristreenit, jossa ei auttanut muuta kuin hyppiä ja tehdä koordinaatioharjotteita vertaisryhmässä. Polvivammat olivat joukkueemme teema viime kaudella! Ens kerralla pitänee valita joku vähän kivempi! Mutta, tasajalkaa, yhellä jalalla, siksakkeja, luisteluhyppyjä, niitä tuli tehtyä. Kyllähän se juoksukunto siinäkin kasvaa - tuli ainakin hiki. Tuskan hiki. Mut sehän on se sama mikä tulee viimesillä kilometreillä puolimarathonissa. Ihan just se sama!
Mikko, mitäs sunnuntaille? Itse ajattelin hilpasta kevyen 5 km ja sitten taas salille lisäämään lihasta kinttuihin! Tää on nyt totista touhua!
Pienistä askelista tämä siis lähtee! Laotsea lainatakseni: " Tuhannen kilometrin taival alkaa yhdestä askeleesta!". Yksi asia on kuitenkin varma: Mäki on juoksijan vihollinen! Ylä- tai alamäki, ihan sama, kunhan on mäki!
Kävin kuin kävinkin torstaina jolkottelemassa uhoamani 1,1 km! Ja vähän päälle! Polvi ei vihoitellut kovin pahasti, joten köpöttelin menemään jopa 3 km. Mutta sitten vastaan tuli jyrkkä mäki - alamäki!! Siinä sitten jouduin ottamaan kävelyaskeleita, ja polvi oli alas päästyäni muuttanut mieltään lenkkeilystä, joten raahustin joten kuten kävellen kotiin. Ilman alamäkeä olisin varmasti jatkanut vielä vaikka kuinka!
Huomenna hölkkään sellaista reittiä, jolla ei ole mitään mäkiä. Vain laajaa, aukeeta ja korkeuskäyrätöntä hiekkatietä. Oispa sellanen olemassa!
Se oli torstai se. Perjantai meni urotyötä hehkutellessa! Ilta toi kuitenkin koristreenit, jossa ei auttanut muuta kuin hyppiä ja tehdä koordinaatioharjotteita vertaisryhmässä. Polvivammat olivat joukkueemme teema viime kaudella! Ens kerralla pitänee valita joku vähän kivempi! Mutta, tasajalkaa, yhellä jalalla, siksakkeja, luisteluhyppyjä, niitä tuli tehtyä. Kyllähän se juoksukunto siinäkin kasvaa - tuli ainakin hiki. Tuskan hiki. Mut sehän on se sama mikä tulee viimesillä kilometreillä puolimarathonissa. Ihan just se sama!
Mikko, mitäs sunnuntaille? Itse ajattelin hilpasta kevyen 5 km ja sitten taas salille lisäämään lihasta kinttuihin! Tää on nyt totista touhua!
Pienistä askelista tämä siis lähtee! Laotsea lainatakseni: " Tuhannen kilometrin taival alkaa yhdestä askeleesta!". Yksi asia on kuitenkin varma: Mäki on juoksijan vihollinen! Ylä- tai alamäki, ihan sama, kunhan on mäki!
torstai 1. syyskuuta 2011
Ensimmäiset metrit
Alunperin minun piti aloittaa juokseminen vasta ensi viikolla, mutta koska sade oli peruuttanut jalkapallo-ottelun johon minun piti mennä niin päätinkin tehdä syksyn ensimmäisen lenkin Pirkkolan aina niin ihanassa maastossa. Lenkkipäivä oli tosiaan keskiviikko 31.8 ja ensimmäisellä lenkillä juoksin n.8km pituisen matkan. Juoksu kulki yllättävän hyvin ja olinkin tyytyväinen, että mitään paikkaa ei ruvennut kolottamaan ja pystyin vetämään lenkin sopivan kevyellä tahdilla, tämän jälkeen oli vuorossa luonnollisesti lihashuolto eli hyvät venyttelyt mukavan lenkin jälkeen.
Torstai aamuna(päivällä) kun heräsin niin jalat tuntuivat oikein mainioilta ja ainoastaan pientä jäykkyyttä oli havaittavissa reisissä, mutta huomattavasti vähemmän kuin olin odottanut. Ainoa miinus minkä huomasin oli alkava flunssa ja olo olikin aika tukkoinen. Nyt pidetään viikonlopun yli vähän taukoa ja yritetään päästä eroon tuosta flunssasta.
Jätin Iksun lähtöasetelman tähän kilpailuun kertomatta koska ajattelin, että Iksun on itse parempi se tuoda esiin. Todellisuushan on se, että minä olen pysynyt terveenä käytännössä koko vuoden ja ainoastaan viime aikoina on ollut pieniä ongelmia nivusten kanssa, mutta niistä tuskin on haittaa lenkkeilyssä. Huonona puolena tässä kilpailussa tosiaan taitaa olla tuo minun aika ylivoimainen lähtökohta, mutta jos tavoite on ylivoimainen voitto niin ei se ainakaan huono asia ole ;)
Tottakai toivon, että Iksun jalat ovat mahdollisimman pian siinä kunnossa, että niillä pystyy aloittamaan lenkkeilyn.
Ensi viikolla tavoitteena on käydä ainakin kaksi kertaa lenkillä koska enempään en usko pystyväni kun minulla kuitenkin on vielä kolmet jalkapalloharjoitukset tuohon päälle. Lokakuussa kun sarja päättyy jalkapallon osalta niin luultavasti treenimäärä tulee nousemaan n.4 kertaa lenkkikertaan viikossa.
Tässä pieni vastaus Iksulle, että mitä minä tein kun hän hikoilu salilla.
Loppuun siteeraan tansanialaista juoksia Juma Ikangaa "Voitontahdo ei tarkoita mitään, jos sinulla ei ole tahtoa valmistautua"
Torstai aamuna(päivällä) kun heräsin niin jalat tuntuivat oikein mainioilta ja ainoastaan pientä jäykkyyttä oli havaittavissa reisissä, mutta huomattavasti vähemmän kuin olin odottanut. Ainoa miinus minkä huomasin oli alkava flunssa ja olo olikin aika tukkoinen. Nyt pidetään viikonlopun yli vähän taukoa ja yritetään päästä eroon tuosta flunssasta.
Jätin Iksun lähtöasetelman tähän kilpailuun kertomatta koska ajattelin, että Iksun on itse parempi se tuoda esiin. Todellisuushan on se, että minä olen pysynyt terveenä käytännössä koko vuoden ja ainoastaan viime aikoina on ollut pieniä ongelmia nivusten kanssa, mutta niistä tuskin on haittaa lenkkeilyssä. Huonona puolena tässä kilpailussa tosiaan taitaa olla tuo minun aika ylivoimainen lähtökohta, mutta jos tavoite on ylivoimainen voitto niin ei se ainakaan huono asia ole ;)
Tottakai toivon, että Iksun jalat ovat mahdollisimman pian siinä kunnossa, että niillä pystyy aloittamaan lenkkeilyn.
Ensi viikolla tavoitteena on käydä ainakin kaksi kertaa lenkillä koska enempään en usko pystyväni kun minulla kuitenkin on vielä kolmet jalkapalloharjoitukset tuohon päälle. Lokakuussa kun sarja päättyy jalkapallon osalta niin luultavasti treenimäärä tulee nousemaan n.4 kertaa lenkkikertaan viikossa.
Tässä pieni vastaus Iksulle, että mitä minä tein kun hän hikoilu salilla.
Loppuun siteeraan tansanialaista juoksia Juma Ikangaa "Voitontahdo ei tarkoita mitään, jos sinulla ei ole tahtoa valmistautua"
keskiviikko 31. elokuuta 2011
Alea iacta est
Arpa on tosiaan heitetty, ja kauas!
Otin Mikon haasteen vastaan sen suurempia miettimättä, mutta en hetkenmielijohteesta vaan ihan silkasta yllytyshulluudesta ja voitontahdosta! Toisaalta, mitäpä ei ihminen tekisi, kun tiedossa on shampajaa palkinnoksi. Mikko näet unohti mainita haasteen panoksen. Jos voitan, saan shampanjaa, jos Mikko voittaa, hankin Mikolle jotain muuta, vielä määrittelemätöntä juomaa! Ehkä pienen pilsnerin.
Mikko ei myöskään kirjoituksessaan maininnut kisaajien tämän hetkistä juoksukuntoa. Kävi tuossa taannoin koripalloa pelatessa sen verran ohraisesti, että jouduin polvileikkaukseen ja kuntoutus on vielä käynnissä - olen kerran juossut vajaan kilometrin yhteen menoon sitten viime helmikuun! Tosin Mikko ei taida muistaa edes minkä väriset lenkkarit hänellä on, ja sehän on olennaista tässä(kin) lajissa! Melkein samalta viivalta lähdetään siis!
Mutta sen pidemmittä puheitta - treenaamaan!
Kuten sanottu, polvi ei vielä pysty ihan ultrajuoksuun, mutta ei paljon puutu! Haasteesta motivoituneena kävin tänään salilla lisäämässä lihasta jalkaani (siis vain siihen operoituun). Heti tuli kyykkyyn 5 kg painoa lisää ja telemark-kyykyn tukijalan koroke nousi 20 cm:llä. Ja koska lihashuolto on erittäin tärkeää tuloshakuisessa urheilussa, hikoilin 20 minuuttia infrapunasaunassa. Tästä hyvä jatkaa huomiselle 1,1 km lenkille! Trikoot jalkaan ja menoks vaan!
Mitäs Mikko sinä teit?
Tiedoksenne muuten, että tuo Mikon mainitsema eräs viisas mies, joka arvan heittämisestä puhui, oli Suetonius ja hän kertoili tämän lentävän lauseen Julius Caesarille sotaan lähtiessään, tarkalleen 10. tammikuuta 49 ennen Kristusta!
Sopii blogimme teemaksi loistavasti; soitellen sotaanhan tässä mennään!
Otin Mikon haasteen vastaan sen suurempia miettimättä, mutta en hetkenmielijohteesta vaan ihan silkasta yllytyshulluudesta ja voitontahdosta! Toisaalta, mitäpä ei ihminen tekisi, kun tiedossa on shampajaa palkinnoksi. Mikko näet unohti mainita haasteen panoksen. Jos voitan, saan shampanjaa, jos Mikko voittaa, hankin Mikolle jotain muuta, vielä määrittelemätöntä juomaa! Ehkä pienen pilsnerin.
Mikko ei myöskään kirjoituksessaan maininnut kisaajien tämän hetkistä juoksukuntoa. Kävi tuossa taannoin koripalloa pelatessa sen verran ohraisesti, että jouduin polvileikkaukseen ja kuntoutus on vielä käynnissä - olen kerran juossut vajaan kilometrin yhteen menoon sitten viime helmikuun! Tosin Mikko ei taida muistaa edes minkä väriset lenkkarit hänellä on, ja sehän on olennaista tässä(kin) lajissa! Melkein samalta viivalta lähdetään siis!
Mutta sen pidemmittä puheitta - treenaamaan!
Kuten sanottu, polvi ei vielä pysty ihan ultrajuoksuun, mutta ei paljon puutu! Haasteesta motivoituneena kävin tänään salilla lisäämässä lihasta jalkaani (siis vain siihen operoituun). Heti tuli kyykkyyn 5 kg painoa lisää ja telemark-kyykyn tukijalan koroke nousi 20 cm:llä. Ja koska lihashuolto on erittäin tärkeää tuloshakuisessa urheilussa, hikoilin 20 minuuttia infrapunasaunassa. Tästä hyvä jatkaa huomiselle 1,1 km lenkille! Trikoot jalkaan ja menoks vaan!
Mitäs Mikko sinä teit?
Tiedoksenne muuten, että tuo Mikon mainitsema eräs viisas mies, joka arvan heittämisestä puhui, oli Suetonius ja hän kertoili tämän lentävän lauseen Julius Caesarille sotaan lähtiessään, tarkalleen 10. tammikuuta 49 ennen Kristusta!
Sopii blogimme teemaksi loistavasti; soitellen sotaanhan tässä mennään!
tiistai 30. elokuuta 2011
Haasteesta tekoihin
Heipähei!
Eli niinkuin blogin otsikko kertoo niin tarkoituksena olisi osallistua Helsinki City Runille 2012 ja kilpakumppaniksi on asettumassa entinen työtoverini Iksu!
Haastoin Annan tähän kilpailuun lähinnä hetken mielijohteesta, mutta myös halusta tehdä jotain erillaista ja halusta ottaa ylivoimainen voitto Annasta. Ehkä tämä kaikki johtuu siitä, että elokuussa 2010 päästelin suustani jotain sellaista mistä käytännössä kaikki entisen työpaikkani naiset eivät pitäneet! eli elokuussa 2010 entinen työpaikkani järjesti mahdollisuuden juosta cooperin testi ja fiksuna miehenä ilmoitin, että yksikään nainen ei minua voita tai lähden Vierumäeltä kotiin ensimmäisellä bussilla. Anna ei tähän kilpailuun päässyt vaan juoksi cooperin myöhemmin ja luonnollisesti hänen tuloksensa oli heikompi kuin minun Vierumäellä juoksema tulos.
Nyt on kuitenkin tarkoitus aloittaa valmistautuminen ja tiukka harjoittelu, että pystyn toistamaan jo toistamiseen voittoa kilpakumppanistani!
Olen asettanut itselleni kovan aika tavoitteen ja sen eteen tulee viettää useita tunteja lenkkipolulla koska tappio tulisi sysäämään minut epätoivoon ja masennukseen ;) eli vain voitto kelpaa ei pelkkä osallistuminen.
Pyrimme Annan kanssa päivittelemään omia harjoituskuulumisia sitä mukaan niitä rupeaa tihenevässä määrin tippumaan. Tästä on hyvä aloittaa ja niinkuin muuan suurmies joskus sanoi "arpa on heitetty".
Mikko
Eli niinkuin blogin otsikko kertoo niin tarkoituksena olisi osallistua Helsinki City Runille 2012 ja kilpakumppaniksi on asettumassa entinen työtoverini Iksu!
Haastoin Annan tähän kilpailuun lähinnä hetken mielijohteesta, mutta myös halusta tehdä jotain erillaista ja halusta ottaa ylivoimainen voitto Annasta. Ehkä tämä kaikki johtuu siitä, että elokuussa 2010 päästelin suustani jotain sellaista mistä käytännössä kaikki entisen työpaikkani naiset eivät pitäneet! eli elokuussa 2010 entinen työpaikkani järjesti mahdollisuuden juosta cooperin testi ja fiksuna miehenä ilmoitin, että yksikään nainen ei minua voita tai lähden Vierumäeltä kotiin ensimmäisellä bussilla. Anna ei tähän kilpailuun päässyt vaan juoksi cooperin myöhemmin ja luonnollisesti hänen tuloksensa oli heikompi kuin minun Vierumäellä juoksema tulos.
Nyt on kuitenkin tarkoitus aloittaa valmistautuminen ja tiukka harjoittelu, että pystyn toistamaan jo toistamiseen voittoa kilpakumppanistani!
Olen asettanut itselleni kovan aika tavoitteen ja sen eteen tulee viettää useita tunteja lenkkipolulla koska tappio tulisi sysäämään minut epätoivoon ja masennukseen ;) eli vain voitto kelpaa ei pelkkä osallistuminen.
Pyrimme Annan kanssa päivittelemään omia harjoituskuulumisia sitä mukaan niitä rupeaa tihenevässä määrin tippumaan. Tästä on hyvä aloittaa ja niinkuin muuan suurmies joskus sanoi "arpa on heitetty".
Mikko
Tilaa:
Kommentit (Atom)