Edellisestä kirjoituksesta on aikaa, mutta siihen on syy! en ole kunnolla treenannut viimeisen kirjoituksen jälkeen. Tosiaan maanantaina viikko sitten oli kauden toiseksi viimeinen peli ja kun edellinen peli oli ollut lauantaina niin palautumista varten sain huikean yhden päivän ja silloinkin oli harjoitukset! No näiden pelien jälkeen jalat olivat aika pahasti muussina, kovan kuormituksen sekä kaikkien tällien takia, joten lenkkeilystä ei olisi tullut yhtään mitään. Näin pidin siis hieman vapaata tiukasta treenistä ja annoin jaloille vapaata, mitä nyt kävin keskiviikkona yhdet futistreenit vetämässä. Sunnuntaina oli sitten taas futistreenit ja niistä sai taas hyvän hien päälle.
Tänään oli sitten taas futistreenit ja jälleen kerran hyvää treeniä tuli vedettyä. Tiistaina eli huomenna on taas paluu lenkkipolulle ja keskiviikko menee luultavasti huilatessa. Torstain jätän vielä avoinaiseksi, mutta luultavasti sellainen pieni lenkki tiedossa tai pyöräilyä..
Viikonloppu onkin sit paha paikka kun on taas kaikenmaailman kissanristiäisiä tiedossa!
Kysymys kuitenkin kuuluu! Missä on Iksun treeniraportit? onko into loppu? onko siellä tajuttu, että varma tappio häämöttää? mietitäänkö siellä nyt miten tästä vedosta pääsisi luistamaan? Epäilen vahvasti, että siellä on veltostuttu ja treenaaminen ei maistu vaan sen sijaan vedetään irtokarkkeja niin, että napa rouskuu!
Ja loppuun vielä päivän sitaatti: "Tämä on taistelu historiasta, koska tiet muuttuvat lyhyiksi ja kapeiksi. Tämä on hetki, jolloin historia todella alkaa." Tämänkin lausahdus on tullut erään entisen jalkapalloilijan suusta.
maanantai 19. syyskuuta 2011
lauantai 10. syyskuuta 2011
Paska lenkki & paska matsi
Otsikko kertoo hyvin omaa fiilistä tällä hetkellä, mutta aloitetaan torstaista niin saadaan selvyys tuohon harmitukseen. Torstaina siis piti olla lenkkipäivä, mutta kun sää oli epävakainen ja olo vielä flunssainen niin päätin jättää lenkin väliin.
Perjantaina sitten olikin tiedossa paluu koulun penkille! eli menin kulttuurikeskus Caisassa järjestettävälle koreankielen kurssille ja vaikken ole kyseistä kieltä pariin vuoteen opiskellut niin hyvin pysyin mukana =)
Tätä ennen kävin kuitenkin lenkkeilemässä ja tästä se harmitus alkoi. Ajattelin ottaa todella kevyesti lenkin ja vauhti olikin sopivan hidas ja syke ei kohonnut, mutta tästä ne ongelmat alkoivat! minun jalat ei kestä tuollaista löysää hölkkäilyä koska silloin juoksu ei ole kovinkaan rullaavaa vaan se on aika töksähtelevää ja se vetää akillesjänteet ja penikat jumiin. Yritin sitten lisätä vauhtia, mutta tässä vaiheessa se oli jo myöhäistä kun ne jalat oli jumissa niin juoksemisesta katosi kaikki nautinto ja vitutus oli rankka.
Lauantaina olikin sitten vuorossa kauden kolmanneksi viimeinen sarjaottelu ja sää olikin mitä mainioin ja Kartanon tekonurmi tarjosi pelille loistavat puitteet. Itse pelistä en nyt sen tarkempia yksityiskohtia rupea jakamaan, mutta nenään tuli ja oma joukkueeni pelasi paskan matsi. Oma pelini oli ihan kohtalainen, mutta kun joukkuelajista on kyse niin silloin kaikkien suorituksesten summa ratkaisee. Tänään ne suoritukset olivat heikkoja ja itse turhauduin todella paljon pelin aikana ja sen jälkeen kyllä taas vitutti!
No aina urheilu ei voi olla yhtä juhlaa. Lauantai pelissä pelasin n.70min ja sain ainakin juosta riittävästi ja siitä pitää olla kyllä tyytyväinen, mutta kun häviäminen vituttaa! tiedän, että Anna tietää tunteen...
No huomenna jatketaan futistreeneillä, mutta tällä kertaa joutuu ottamaan ihan iisisti kun maanantaina olisi jo seuraava peli.
Anna, koko elämän olen käyttänyt lääkkeitä väärin! pitäähän tähän elämään jostain hupia saada :P
Jalkapallon kunniaksi siteeraan yhtä tämän hetken parhaista jalkapalloilijoista: "But my real saviour at Ajax, the man who saved my career, was Jari Litmanen." Jokainen voi sitten arvailla kuka tämän on lausunut...
p.s pahoittelut voimasanojen käytöstä, mutta tuolla tavoin saan ilmaistua parhaiten omaa fiilistä.
Perjantaina sitten olikin tiedossa paluu koulun penkille! eli menin kulttuurikeskus Caisassa järjestettävälle koreankielen kurssille ja vaikken ole kyseistä kieltä pariin vuoteen opiskellut niin hyvin pysyin mukana =)
Tätä ennen kävin kuitenkin lenkkeilemässä ja tästä se harmitus alkoi. Ajattelin ottaa todella kevyesti lenkin ja vauhti olikin sopivan hidas ja syke ei kohonnut, mutta tästä ne ongelmat alkoivat! minun jalat ei kestä tuollaista löysää hölkkäilyä koska silloin juoksu ei ole kovinkaan rullaavaa vaan se on aika töksähtelevää ja se vetää akillesjänteet ja penikat jumiin. Yritin sitten lisätä vauhtia, mutta tässä vaiheessa se oli jo myöhäistä kun ne jalat oli jumissa niin juoksemisesta katosi kaikki nautinto ja vitutus oli rankka.
Lauantaina olikin sitten vuorossa kauden kolmanneksi viimeinen sarjaottelu ja sää olikin mitä mainioin ja Kartanon tekonurmi tarjosi pelille loistavat puitteet. Itse pelistä en nyt sen tarkempia yksityiskohtia rupea jakamaan, mutta nenään tuli ja oma joukkueeni pelasi paskan matsi. Oma pelini oli ihan kohtalainen, mutta kun joukkuelajista on kyse niin silloin kaikkien suorituksesten summa ratkaisee. Tänään ne suoritukset olivat heikkoja ja itse turhauduin todella paljon pelin aikana ja sen jälkeen kyllä taas vitutti!
No aina urheilu ei voi olla yhtä juhlaa. Lauantai pelissä pelasin n.70min ja sain ainakin juosta riittävästi ja siitä pitää olla kyllä tyytyväinen, mutta kun häviäminen vituttaa! tiedän, että Anna tietää tunteen...
No huomenna jatketaan futistreeneillä, mutta tällä kertaa joutuu ottamaan ihan iisisti kun maanantaina olisi jo seuraava peli.
Anna, koko elämän olen käyttänyt lääkkeitä väärin! pitäähän tähän elämään jostain hupia saada :P
Jalkapallon kunniaksi siteeraan yhtä tämän hetken parhaista jalkapalloilijoista: "But my real saviour at Ajax, the man who saved my career, was Jari Litmanen." Jokainen voi sitten arvailla kuka tämän on lausunut...
p.s pahoittelut voimasanojen käytöstä, mutta tuolla tavoin saan ilmaistua parhaiten omaa fiilistä.
Hyvä jalka - huono kunto!
Kävin torstaina välituomiolla Dextrassa! Yllättäin tilanne ei olekaan enää hälyyttävä, vaan fysioterapeutti oli jopa sitä mieltä, että helposti juoksen lupaamani HCR:n. Jalka oikenee, ja lihastakin on tullut. On sitä tullut kyllä toiseenkin, joten tasapaino edelleen on sitä 50 %:n luokkaa edelleen. Toisessa jalassa on jalkapallopattia, toista vois käyttää hameiden kanssa!
Fysioterapeutin positiivisista sanoista intoutuneena lähdin sitten perjantai-iltana lenkille. Jolkottelin varmaan noin 3-4 km, ja välillä pääsi jopa mielestä lipsahtamaan, että polvessa vikaa olisi koskaan ollutkaan. Vauhti nousi kivasti ja pääsin eteenpäin, ylös ja alas! Viimeksi manaamani mäet eivät enää olleetkaan ongelmia! Johtunee varmaan placebo-vaikutuksesta: fysioterapeutti sanoi, että niitä pitäisi pystyä hiljalleen lähteä rullailemaan! Kevyt rullaus oli siitä kuitenkin kaukana, mutta yhtäkään kävelyaskelta en ottanut koko lenkillä!
Ongelmittahan en tietenkään lenkiltäni selvinnyt. Heti alkumetreillä, kun vauhti vähän nousi, huomasin, ettei kunto riitäkään pitämään sitä yllä. Lenkki oli siis epätasavauhtinen, välillä mentiin "kovaa" ja sitten hyydyin taas löntystelemään. Ongelma on tosin helposti korjattavissa! Lenkkeilemällä enemmän ja enemmän! Varo Mikko - tää on vaan alkukankeutta!
Haen myös lisämotivaatiota lukemalla "syntynyt juoksemaan" -kirjaa. Se kertoo pipipäistä, jotka nauttivat ultrajuoksusta ja meksikolaisista alkuasukkaista, jotka nyt vaan ovat syntyneet juoksemaan. Kannattaa lukea! Se laittaa miettimään, koska viimeksi itse on juossut juoksemisen ilosta! Tiedän, että Mikko vastaisi tähän "viimeksi jalkapallokentällä edellisissä treeneissä" - samoin kun itse ajattelin, että viimeksi helmikuussa kun pystyin vielä pelaamaan korista. Mut siellähän juostaan pelaamisen ilosta eikä siksi, että juokseminen on kivaa. Sitä on tapahtunut viimeksi pienenä, silloin kun juostiin leikkipaikasta toiseen vaan siksi, että vauhti pysyi yllä.
No joo, asiaan! Tänään on vuorossa kuntosalia ja huomenna lenkosta. Huomenna vedän sen 5 km, mitä jo viikko sitten uhosin! Nyt ei mitkään sisäpyöräilyt tuu sitä estämään!
Mikko, usko terveydenhuollona mmattilaista; älä käytä lääkkeitä väärin! Panacod ei ole flunssalääke. Ota mieluummin buranaa, se ei uneta eikä tuki suolta! :)
HCR on tavoite, jolle polvi ja huono kunto näyttävät esteiltä, mut onneksi yksi elävä legenda on joskus sanonut: "Obstacles don't have to stop you. If you run into a wall, don't turn around and give up. Figure out how to climb it, go through it, or work around it.". Se legenda on Michael Jordan.
Fysioterapeutin positiivisista sanoista intoutuneena lähdin sitten perjantai-iltana lenkille. Jolkottelin varmaan noin 3-4 km, ja välillä pääsi jopa mielestä lipsahtamaan, että polvessa vikaa olisi koskaan ollutkaan. Vauhti nousi kivasti ja pääsin eteenpäin, ylös ja alas! Viimeksi manaamani mäet eivät enää olleetkaan ongelmia! Johtunee varmaan placebo-vaikutuksesta: fysioterapeutti sanoi, että niitä pitäisi pystyä hiljalleen lähteä rullailemaan! Kevyt rullaus oli siitä kuitenkin kaukana, mutta yhtäkään kävelyaskelta en ottanut koko lenkillä!
Ongelmittahan en tietenkään lenkiltäni selvinnyt. Heti alkumetreillä, kun vauhti vähän nousi, huomasin, ettei kunto riitäkään pitämään sitä yllä. Lenkki oli siis epätasavauhtinen, välillä mentiin "kovaa" ja sitten hyydyin taas löntystelemään. Ongelma on tosin helposti korjattavissa! Lenkkeilemällä enemmän ja enemmän! Varo Mikko - tää on vaan alkukankeutta!
Haen myös lisämotivaatiota lukemalla "syntynyt juoksemaan" -kirjaa. Se kertoo pipipäistä, jotka nauttivat ultrajuoksusta ja meksikolaisista alkuasukkaista, jotka nyt vaan ovat syntyneet juoksemaan. Kannattaa lukea! Se laittaa miettimään, koska viimeksi itse on juossut juoksemisen ilosta! Tiedän, että Mikko vastaisi tähän "viimeksi jalkapallokentällä edellisissä treeneissä" - samoin kun itse ajattelin, että viimeksi helmikuussa kun pystyin vielä pelaamaan korista. Mut siellähän juostaan pelaamisen ilosta eikä siksi, että juokseminen on kivaa. Sitä on tapahtunut viimeksi pienenä, silloin kun juostiin leikkipaikasta toiseen vaan siksi, että vauhti pysyi yllä.
No joo, asiaan! Tänään on vuorossa kuntosalia ja huomenna lenkosta. Huomenna vedän sen 5 km, mitä jo viikko sitten uhosin! Nyt ei mitkään sisäpyöräilyt tuu sitä estämään!
Mikko, usko terveydenhuollona mmattilaista; älä käytä lääkkeitä väärin! Panacod ei ole flunssalääke. Ota mieluummin buranaa, se ei uneta eikä tuki suolta! :)
HCR on tavoite, jolle polvi ja huono kunto näyttävät esteiltä, mut onneksi yksi elävä legenda on joskus sanonut: "Obstacles don't have to stop you. If you run into a wall, don't turn around and give up. Figure out how to climb it, go through it, or work around it.". Se legenda on Michael Jordan.
keskiviikko 7. syyskuuta 2011
Teosta haasteisiin
Valittelin aikasemmin tuota orastavaa flunssaa ja sen aiheuttamaan lievää vitutusta. Viikonlopun jäljiltä se ei ainakaan ollut pahentunut ja maanantaihin lähdettiinkin siitä, että liikunnalla pöpöistä eroon oli viikon teema.
Maanantaina taas tehokkaat futistreenit ja olo treenien jälkeen mitä mainioin. Täytyy sanoa, että tuollainen tunnin tehokas treeni on tekee kyllä hyvää niin kropalle kuin mielelle ja sitäpaitsi kyllä jalkapalloharjoitukset hakkaavat mielekkyydessä pelkän lenkkeilyn 10 000 000-0.
Tiistai aamuna fiilis ei ollut sitten mitenkään liian hyvin ja flunssa oli hieman jopa pahentunut. Tästä piittaamatta päätin kuitenkin, että minä käyn vetämässä sen keskipäivä lenkin kun olin niin tämän viikon ohjelmaan kirjoittanut. Juoksu rupesi kulkemaan ehkä liiankin hyvin ja vauhtia oli liikaa, ainoa ongelma oli se, että henki ei kulkenut juoksun mukana ja sieraimia sai olla jatkuvasti tyhjentämässä. Kun ensimmäiset kilometrit oli takana niin alkoikin sitten kaatosade ja loppumatka menikin sitten pilalle sateen takia kun vauhti nousi vielä lisää, että pääsisi mahdollisimman nopeasti sisälle. No sain kuitenkin juostua sellaisen 8km, mutta normaalista poiketen juoksun jälkeen olo tuntui hieman kuumeiselta ja muutenkin todella tukkoiselta.
Fiksu ihminen olisi tässä vaiheessa jäänyt kotiin, mutta kun illalla oli tarjolla syyskuun tärkein tapahtuma niin eihän sitä kotiin voinut jäädä vaan illaksi oli suunnattava Stadikalle eli kotiin :)
Illalla olin aivan varma, että seuraavana päivänä kuume nousisi ja siinä menisi loppuviikon treenit, mutta onneksi aamulla kuumesta ei ollut tietoakaan. Päätin kuitenkin jättää jalkapalloharjoitukset väliin ja keskittyä paranemiseen.
Huomenna ohjelmassa olisi tiedossa lenkki, mutta vielä nyt en osaa sanoa menenkö vaiko en. Täytyy aamulla taas tutkailla olotilaa ja miettiä lenkin järkevyyttä. Eli nyt mennään päivä kerrallaan ja rukoillaan, että flunssa katoaisi yhtä nopeasti kuin se ilmestyi.
Loppuun siteeraan itseäni "Panacod, poistaa kivun ja etenkin vitutuksen".
Maanantaina taas tehokkaat futistreenit ja olo treenien jälkeen mitä mainioin. Täytyy sanoa, että tuollainen tunnin tehokas treeni on tekee kyllä hyvää niin kropalle kuin mielelle ja sitäpaitsi kyllä jalkapalloharjoitukset hakkaavat mielekkyydessä pelkän lenkkeilyn 10 000 000-0.
Tiistai aamuna fiilis ei ollut sitten mitenkään liian hyvin ja flunssa oli hieman jopa pahentunut. Tästä piittaamatta päätin kuitenkin, että minä käyn vetämässä sen keskipäivä lenkin kun olin niin tämän viikon ohjelmaan kirjoittanut. Juoksu rupesi kulkemaan ehkä liiankin hyvin ja vauhtia oli liikaa, ainoa ongelma oli se, että henki ei kulkenut juoksun mukana ja sieraimia sai olla jatkuvasti tyhjentämässä. Kun ensimmäiset kilometrit oli takana niin alkoikin sitten kaatosade ja loppumatka menikin sitten pilalle sateen takia kun vauhti nousi vielä lisää, että pääsisi mahdollisimman nopeasti sisälle. No sain kuitenkin juostua sellaisen 8km, mutta normaalista poiketen juoksun jälkeen olo tuntui hieman kuumeiselta ja muutenkin todella tukkoiselta.
Fiksu ihminen olisi tässä vaiheessa jäänyt kotiin, mutta kun illalla oli tarjolla syyskuun tärkein tapahtuma niin eihän sitä kotiin voinut jäädä vaan illaksi oli suunnattava Stadikalle eli kotiin :)
Illalla olin aivan varma, että seuraavana päivänä kuume nousisi ja siinä menisi loppuviikon treenit, mutta onneksi aamulla kuumesta ei ollut tietoakaan. Päätin kuitenkin jättää jalkapalloharjoitukset väliin ja keskittyä paranemiseen.
Huomenna ohjelmassa olisi tiedossa lenkki, mutta vielä nyt en osaa sanoa menenkö vaiko en. Täytyy aamulla taas tutkailla olotilaa ja miettiä lenkin järkevyyttä. Eli nyt mennään päivä kerrallaan ja rukoillaan, että flunssa katoaisi yhtä nopeasti kuin se ilmestyi.
Loppuun siteeraan itseäni "Panacod, poistaa kivun ja etenkin vitutuksen".
Xycling instead of jogging
Hah, menin sitten uhoamaan lauantaina, että juoksentelen sunnuntaina 5 km ja salitreenit päälle. Toisinpa kävi kuitenkin, kun yllytyshulluna lähdin kaverin kanssa xycling-tunnille (a.k.a spinning). Hyvä ja tehokas treenimuoto, mut eipä ole juuri tylsempää kuin pyöräillä pimeessä huoneessa ihmejumputijumputibiisien soidessa liian kovaa taustalla! Ohjaajan mielestä siellä oli "tosi kova meininki", ja sitä hän muistuttelikin noin 5 min välein. En varmaan ollut ainoa, jonka mielestä olisi kannattanut olla esim. hiljaa. No se tunti päättyi onneksi aikanaan ja päästiin sitten keskivartalotreenihetkeen!
Maanantaina oli tarkoitus mennä lihasta lisäämään salille, mutta kävikin yllättävä kutsu kummilasten hoitoon, joten maanantaista tuli lepopäivä. Tiistaina vihdoin raahauduin salille iltahämärässä! Hyvä treeni kaikenkaikkiaan; reisiprässi alkaa tuottaa tulosta - nyt alkaa tuntua jo maitohappoja vasemmassa etureidessä, ensi kertaa sekin sitten viime helmikuun! Siellä on taas lihas!
Salille mennessä törmäsin myös mieleenpainuvaan teiniin! Tämä nuori mies tuli samaan aikaan salin ulko-ovelle, noin 3 askelta ennen minua, avasi oven itselleen niin, että se meni kiinni juuri naamani edestä! Mahtavaa! Tämän lisäksi ulos oli juuri tulossa minuakin vanhempi (pari vuosikymmentä) nainen, jonka eteen, käytännössä syliin, tämä nuori herra tulla tupsahti. Hänpä vaan ei ollut moksiskaan vaan rymisteli suoraan salin yläkertaan kuntopyörille - siis treenikamoja sen kummemmin vaihtamatta! Ihan juuri niin kuin koululiikuntatunneilla aikanaan... No siinäpä ovella sitten vaihdettiin vanhemman ladyn kanssa katseita, tälläsiä nämä nykyajan nuoret ovat! ... tai sit minustakin on tullut vanha...
Tänään on taas lepopäivä eilisen salihurjastelun vuoksi ja huomenna on fysioterapia eli todennäköinen palautus maan pinnalle, mut siitä lisää sitten ensi kerralla!
Tässä kohtaa pitäisi lainata jotain suurta henkilöä asiaan liittyvällä fraasilla. Olkoon lainaus tänään anonyymiltä:
Maanantaina oli tarkoitus mennä lihasta lisäämään salille, mutta kävikin yllättävä kutsu kummilasten hoitoon, joten maanantaista tuli lepopäivä. Tiistaina vihdoin raahauduin salille iltahämärässä! Hyvä treeni kaikenkaikkiaan; reisiprässi alkaa tuottaa tulosta - nyt alkaa tuntua jo maitohappoja vasemmassa etureidessä, ensi kertaa sekin sitten viime helmikuun! Siellä on taas lihas!
Salille mennessä törmäsin myös mieleenpainuvaan teiniin! Tämä nuori mies tuli samaan aikaan salin ulko-ovelle, noin 3 askelta ennen minua, avasi oven itselleen niin, että se meni kiinni juuri naamani edestä! Mahtavaa! Tämän lisäksi ulos oli juuri tulossa minuakin vanhempi (pari vuosikymmentä) nainen, jonka eteen, käytännössä syliin, tämä nuori herra tulla tupsahti. Hänpä vaan ei ollut moksiskaan vaan rymisteli suoraan salin yläkertaan kuntopyörille - siis treenikamoja sen kummemmin vaihtamatta! Ihan juuri niin kuin koululiikuntatunneilla aikanaan... No siinäpä ovella sitten vaihdettiin vanhemman ladyn kanssa katseita, tälläsiä nämä nykyajan nuoret ovat! ... tai sit minustakin on tullut vanha...
Tänään on taas lepopäivä eilisen salihurjastelun vuoksi ja huomenna on fysioterapia eli todennäköinen palautus maan pinnalle, mut siitä lisää sitten ensi kerralla!
Tässä kohtaa pitäisi lainata jotain suurta henkilöä asiaan liittyvällä fraasilla. Olkoon lainaus tänään anonyymiltä:
Pain is only temporary but victory is forever.
sunnuntai 4. syyskuuta 2011
Jalkapalloa, jalkapalloa ja jalkapalloa!
Kirjoituksen otsikko paljastaa missä merkeissä tämä viikonloppu on mennyt. Perjantai oli pyhitetty jalkapallolle koska oli pelipäivä ja se tarkoittaa myös sitä, että pelipäivänä ei ruveta mitään turhaan tekemään vaan kaikki energia keskitetään illan otteluun eli kyseessä oli tietenkin Suomi - Moldova ottelu.
Lauantai meni sitten perjantai illan pelistä selvitessä ja iltamenoja on varmasti turha ruveta liikaa availemaan. Kuitenkin lauantai-ilta meni aika samoissa merkeissä kuin perjantai, mutta ilman jalkapalloa. Sunnuntaina olikin sitten tarjolla jalkapalloa taas koko rahan edestä kun ensin piti käydä kaitsemassa valmentamiani junnuja ja sitten illalla oli omat harjoitukset.
Tunnin tehokkaat treenit oli kyllä sunnuntaille riittävästi ja hyvän hien siitä sai. Näistä asetelmista lähdetään kohti ensi viikkoa ja nyt vasta alkaa se oikea harjoittelu ja alkoholin käyttö tulee loppumaan.
Ensi viikon ohjelma on tämän näköinen:
Ma: Futistreenit
Ti: mahdollinen lenkki + Suomi vs Hollanti
Ke: Futistreenit
To: Lenkki
Pe:Vapaa
La: Futismatsi
Su: Futistreenit
Pidätän itselläni kuitenkin oikeuden muuttaa ohjelmaa sen mukaan miltä kropassa tuntuu.
Lauantai meni sitten perjantai illan pelistä selvitessä ja iltamenoja on varmasti turha ruveta liikaa availemaan. Kuitenkin lauantai-ilta meni aika samoissa merkeissä kuin perjantai, mutta ilman jalkapalloa. Sunnuntaina olikin sitten tarjolla jalkapalloa taas koko rahan edestä kun ensin piti käydä kaitsemassa valmentamiani junnuja ja sitten illalla oli omat harjoitukset.
Tunnin tehokkaat treenit oli kyllä sunnuntaille riittävästi ja hyvän hien siitä sai. Näistä asetelmista lähdetään kohti ensi viikkoa ja nyt vasta alkaa se oikea harjoittelu ja alkoholin käyttö tulee loppumaan.
Ensi viikon ohjelma on tämän näköinen:
Ma: Futistreenit
Ti: mahdollinen lenkki + Suomi vs Hollanti
Ke: Futistreenit
To: Lenkki
Pe:Vapaa
La: Futismatsi
Su: Futistreenit
Pidätän itselläni kuitenkin oikeuden muuttaa ohjelmaa sen mukaan miltä kropassa tuntuu.
lauantai 3. syyskuuta 2011
Ylä- ja alamäkiä!
Mikko, varo mitä toivot, se voi vaikka toteutua!
Kävin kuin kävinkin torstaina jolkottelemassa uhoamani 1,1 km! Ja vähän päälle! Polvi ei vihoitellut kovin pahasti, joten köpöttelin menemään jopa 3 km. Mutta sitten vastaan tuli jyrkkä mäki - alamäki!! Siinä sitten jouduin ottamaan kävelyaskeleita, ja polvi oli alas päästyäni muuttanut mieltään lenkkeilystä, joten raahustin joten kuten kävellen kotiin. Ilman alamäkeä olisin varmasti jatkanut vielä vaikka kuinka!
Huomenna hölkkään sellaista reittiä, jolla ei ole mitään mäkiä. Vain laajaa, aukeeta ja korkeuskäyrätöntä hiekkatietä. Oispa sellanen olemassa!
Se oli torstai se. Perjantai meni urotyötä hehkutellessa! Ilta toi kuitenkin koristreenit, jossa ei auttanut muuta kuin hyppiä ja tehdä koordinaatioharjotteita vertaisryhmässä. Polvivammat olivat joukkueemme teema viime kaudella! Ens kerralla pitänee valita joku vähän kivempi! Mutta, tasajalkaa, yhellä jalalla, siksakkeja, luisteluhyppyjä, niitä tuli tehtyä. Kyllähän se juoksukunto siinäkin kasvaa - tuli ainakin hiki. Tuskan hiki. Mut sehän on se sama mikä tulee viimesillä kilometreillä puolimarathonissa. Ihan just se sama!
Mikko, mitäs sunnuntaille? Itse ajattelin hilpasta kevyen 5 km ja sitten taas salille lisäämään lihasta kinttuihin! Tää on nyt totista touhua!
Pienistä askelista tämä siis lähtee! Laotsea lainatakseni: " Tuhannen kilometrin taival alkaa yhdestä askeleesta!". Yksi asia on kuitenkin varma: Mäki on juoksijan vihollinen! Ylä- tai alamäki, ihan sama, kunhan on mäki!
Kävin kuin kävinkin torstaina jolkottelemassa uhoamani 1,1 km! Ja vähän päälle! Polvi ei vihoitellut kovin pahasti, joten köpöttelin menemään jopa 3 km. Mutta sitten vastaan tuli jyrkkä mäki - alamäki!! Siinä sitten jouduin ottamaan kävelyaskeleita, ja polvi oli alas päästyäni muuttanut mieltään lenkkeilystä, joten raahustin joten kuten kävellen kotiin. Ilman alamäkeä olisin varmasti jatkanut vielä vaikka kuinka!
Huomenna hölkkään sellaista reittiä, jolla ei ole mitään mäkiä. Vain laajaa, aukeeta ja korkeuskäyrätöntä hiekkatietä. Oispa sellanen olemassa!
Se oli torstai se. Perjantai meni urotyötä hehkutellessa! Ilta toi kuitenkin koristreenit, jossa ei auttanut muuta kuin hyppiä ja tehdä koordinaatioharjotteita vertaisryhmässä. Polvivammat olivat joukkueemme teema viime kaudella! Ens kerralla pitänee valita joku vähän kivempi! Mutta, tasajalkaa, yhellä jalalla, siksakkeja, luisteluhyppyjä, niitä tuli tehtyä. Kyllähän se juoksukunto siinäkin kasvaa - tuli ainakin hiki. Tuskan hiki. Mut sehän on se sama mikä tulee viimesillä kilometreillä puolimarathonissa. Ihan just se sama!
Mikko, mitäs sunnuntaille? Itse ajattelin hilpasta kevyen 5 km ja sitten taas salille lisäämään lihasta kinttuihin! Tää on nyt totista touhua!
Pienistä askelista tämä siis lähtee! Laotsea lainatakseni: " Tuhannen kilometrin taival alkaa yhdestä askeleesta!". Yksi asia on kuitenkin varma: Mäki on juoksijan vihollinen! Ylä- tai alamäki, ihan sama, kunhan on mäki!
torstai 1. syyskuuta 2011
Ensimmäiset metrit
Alunperin minun piti aloittaa juokseminen vasta ensi viikolla, mutta koska sade oli peruuttanut jalkapallo-ottelun johon minun piti mennä niin päätinkin tehdä syksyn ensimmäisen lenkin Pirkkolan aina niin ihanassa maastossa. Lenkkipäivä oli tosiaan keskiviikko 31.8 ja ensimmäisellä lenkillä juoksin n.8km pituisen matkan. Juoksu kulki yllättävän hyvin ja olinkin tyytyväinen, että mitään paikkaa ei ruvennut kolottamaan ja pystyin vetämään lenkin sopivan kevyellä tahdilla, tämän jälkeen oli vuorossa luonnollisesti lihashuolto eli hyvät venyttelyt mukavan lenkin jälkeen.
Torstai aamuna(päivällä) kun heräsin niin jalat tuntuivat oikein mainioilta ja ainoastaan pientä jäykkyyttä oli havaittavissa reisissä, mutta huomattavasti vähemmän kuin olin odottanut. Ainoa miinus minkä huomasin oli alkava flunssa ja olo olikin aika tukkoinen. Nyt pidetään viikonlopun yli vähän taukoa ja yritetään päästä eroon tuosta flunssasta.
Jätin Iksun lähtöasetelman tähän kilpailuun kertomatta koska ajattelin, että Iksun on itse parempi se tuoda esiin. Todellisuushan on se, että minä olen pysynyt terveenä käytännössä koko vuoden ja ainoastaan viime aikoina on ollut pieniä ongelmia nivusten kanssa, mutta niistä tuskin on haittaa lenkkeilyssä. Huonona puolena tässä kilpailussa tosiaan taitaa olla tuo minun aika ylivoimainen lähtökohta, mutta jos tavoite on ylivoimainen voitto niin ei se ainakaan huono asia ole ;)
Tottakai toivon, että Iksun jalat ovat mahdollisimman pian siinä kunnossa, että niillä pystyy aloittamaan lenkkeilyn.
Ensi viikolla tavoitteena on käydä ainakin kaksi kertaa lenkillä koska enempään en usko pystyväni kun minulla kuitenkin on vielä kolmet jalkapalloharjoitukset tuohon päälle. Lokakuussa kun sarja päättyy jalkapallon osalta niin luultavasti treenimäärä tulee nousemaan n.4 kertaa lenkkikertaan viikossa.
Tässä pieni vastaus Iksulle, että mitä minä tein kun hän hikoilu salilla.
Loppuun siteeraan tansanialaista juoksia Juma Ikangaa "Voitontahdo ei tarkoita mitään, jos sinulla ei ole tahtoa valmistautua"
Torstai aamuna(päivällä) kun heräsin niin jalat tuntuivat oikein mainioilta ja ainoastaan pientä jäykkyyttä oli havaittavissa reisissä, mutta huomattavasti vähemmän kuin olin odottanut. Ainoa miinus minkä huomasin oli alkava flunssa ja olo olikin aika tukkoinen. Nyt pidetään viikonlopun yli vähän taukoa ja yritetään päästä eroon tuosta flunssasta.
Jätin Iksun lähtöasetelman tähän kilpailuun kertomatta koska ajattelin, että Iksun on itse parempi se tuoda esiin. Todellisuushan on se, että minä olen pysynyt terveenä käytännössä koko vuoden ja ainoastaan viime aikoina on ollut pieniä ongelmia nivusten kanssa, mutta niistä tuskin on haittaa lenkkeilyssä. Huonona puolena tässä kilpailussa tosiaan taitaa olla tuo minun aika ylivoimainen lähtökohta, mutta jos tavoite on ylivoimainen voitto niin ei se ainakaan huono asia ole ;)
Tottakai toivon, että Iksun jalat ovat mahdollisimman pian siinä kunnossa, että niillä pystyy aloittamaan lenkkeilyn.
Ensi viikolla tavoitteena on käydä ainakin kaksi kertaa lenkillä koska enempään en usko pystyväni kun minulla kuitenkin on vielä kolmet jalkapalloharjoitukset tuohon päälle. Lokakuussa kun sarja päättyy jalkapallon osalta niin luultavasti treenimäärä tulee nousemaan n.4 kertaa lenkkikertaan viikossa.
Tässä pieni vastaus Iksulle, että mitä minä tein kun hän hikoilu salilla.
Loppuun siteeraan tansanialaista juoksia Juma Ikangaa "Voitontahdo ei tarkoita mitään, jos sinulla ei ole tahtoa valmistautua"
Tilaa:
Kommentit (Atom)