Otsikko kertonee kaiken viime viikolla käydessäni kymmenen kilometrin lenkillä jalat tuntuivat alkumatkasta kaikkea muuta kuin hyvältä. Loppumatka kuitenkin rullasi ihan kohtuullisesti, joten en jäänyt noita penikoita niin harmittelemaan. Lauantaina kävin neppailemassa jalkapalloa ilman minkäänlaisia ongelmia jaloissa. Sunnuntaina oli vuorossa pitkä lenkki ja tarkoitus oli vetää 17km lenkki, mutta jo alkumatka kertoi sen karun matkan, että tänään ei niin pitkää matkaa pysty juoksemaan. Penikat häiritsivät koko matkan vaikka loppua kohden jalat selkeästi turtuivat eikä penikat enään niin paljon haitanneet.
Maanantaina kävin pelaamassa sählyä ja siellä paljastui se karuu totuus, että nyt on painettava pariksi päiväksi stoppia, aloitettava joka iltainen kylmähoito sekä tulehduskipulääkitys kehiin. Lopussa jalat olivat aivan rikki ja oikeastaan pieni hölkkäily oli ainoa mitä pystyin tekemään.
Pidin siis tiistain ja keskiviikon vapaata liikunnasta ja ihmettelin, että mitä ihminen voi tehdä iltaisin jos ei harrasta liikuntaa. Torstaina kuitenkin päätin käydä kokeilemassa jalkoja ja voin tyytyväisenä sanoa, että jalat tuntuivat oikein mainioilta!
Meinaan kuitenkin jatkossa pitäytyä tuossa kylmähoidossa aina liikuntapäivinä koska veljelläni on ollut aikanaan penikkojen kanssa ongelmia ja hänellä ne katosivat kun hän rupesi käyttämään kylmähoitoa aina lenkkipäivän iltoina.
Edellisestä kirjoituksesta kerkesi taas vierähtävää tovi, mutta ei kuitenkaan niin pitkään kuin tämän blogin toiselta kirjoittajalta. Huhut kertovat, että Iksu on vaan vetelehtinyt jossain Euroopassa ja jättänyt treenamisen! Vahvasti tuntuu siltä, että toukokuussa minulla voi tulla siellä maalissa tylsää odotellessa, että Anna löntystelee maaliin!
