Mikko, varo mitä toivot, se voi vaikka toteutua!
Kävin kuin kävinkin torstaina jolkottelemassa uhoamani 1,1 km! Ja vähän päälle! Polvi ei vihoitellut kovin pahasti, joten köpöttelin menemään jopa 3 km. Mutta sitten vastaan tuli jyrkkä mäki - alamäki!! Siinä sitten jouduin ottamaan kävelyaskeleita, ja polvi oli alas päästyäni muuttanut mieltään lenkkeilystä, joten raahustin joten kuten kävellen kotiin. Ilman alamäkeä olisin varmasti jatkanut vielä vaikka kuinka!
Huomenna hölkkään sellaista reittiä, jolla ei ole mitään mäkiä. Vain laajaa, aukeeta ja korkeuskäyrätöntä hiekkatietä. Oispa sellanen olemassa!
Se oli torstai se. Perjantai meni urotyötä hehkutellessa! Ilta toi kuitenkin koristreenit, jossa ei auttanut muuta kuin hyppiä ja tehdä koordinaatioharjotteita vertaisryhmässä. Polvivammat olivat joukkueemme teema viime kaudella! Ens kerralla pitänee valita joku vähän kivempi! Mutta, tasajalkaa, yhellä jalalla, siksakkeja, luisteluhyppyjä, niitä tuli tehtyä. Kyllähän se juoksukunto siinäkin kasvaa - tuli ainakin hiki. Tuskan hiki. Mut sehän on se sama mikä tulee viimesillä kilometreillä puolimarathonissa. Ihan just se sama!
Mikko, mitäs sunnuntaille? Itse ajattelin hilpasta kevyen 5 km ja sitten taas salille lisäämään lihasta kinttuihin! Tää on nyt totista touhua!
Pienistä askelista tämä siis lähtee! Laotsea lainatakseni: " Tuhannen kilometrin taival alkaa yhdestä askeleesta!". Yksi asia on kuitenkin varma: Mäki on juoksijan vihollinen! Ylä- tai alamäki, ihan sama, kunhan on mäki!
Muistahan että sitä polvea ei kannata rasittaa liikaa näin alkuun vaan kannattaa oikeasti kuunnella sitä polvea ja sen kuntoa! Mua vähän pelottaa et sä innostut liikaa ja sit tulee sulle takapakkia oikein kunnolla kun et osaa reenejä oikein...
VastaaPoista