Otsikko kertoo hyvin omaa fiilistä tällä hetkellä, mutta aloitetaan torstaista niin saadaan selvyys tuohon harmitukseen. Torstaina siis piti olla lenkkipäivä, mutta kun sää oli epävakainen ja olo vielä flunssainen niin päätin jättää lenkin väliin.
Perjantaina sitten olikin tiedossa paluu koulun penkille! eli menin kulttuurikeskus Caisassa järjestettävälle koreankielen kurssille ja vaikken ole kyseistä kieltä pariin vuoteen opiskellut niin hyvin pysyin mukana =)
Tätä ennen kävin kuitenkin lenkkeilemässä ja tästä se harmitus alkoi. Ajattelin ottaa todella kevyesti lenkin ja vauhti olikin sopivan hidas ja syke ei kohonnut, mutta tästä ne ongelmat alkoivat! minun jalat ei kestä tuollaista löysää hölkkäilyä koska silloin juoksu ei ole kovinkaan rullaavaa vaan se on aika töksähtelevää ja se vetää akillesjänteet ja penikat jumiin. Yritin sitten lisätä vauhtia, mutta tässä vaiheessa se oli jo myöhäistä kun ne jalat oli jumissa niin juoksemisesta katosi kaikki nautinto ja vitutus oli rankka.
Lauantaina olikin sitten vuorossa kauden kolmanneksi viimeinen sarjaottelu ja sää olikin mitä mainioin ja Kartanon tekonurmi tarjosi pelille loistavat puitteet. Itse pelistä en nyt sen tarkempia yksityiskohtia rupea jakamaan, mutta nenään tuli ja oma joukkueeni pelasi paskan matsi. Oma pelini oli ihan kohtalainen, mutta kun joukkuelajista on kyse niin silloin kaikkien suorituksesten summa ratkaisee. Tänään ne suoritukset olivat heikkoja ja itse turhauduin todella paljon pelin aikana ja sen jälkeen kyllä taas vitutti!
No aina urheilu ei voi olla yhtä juhlaa. Lauantai pelissä pelasin n.70min ja sain ainakin juosta riittävästi ja siitä pitää olla kyllä tyytyväinen, mutta kun häviäminen vituttaa! tiedän, että Anna tietää tunteen...
No huomenna jatketaan futistreeneillä, mutta tällä kertaa joutuu ottamaan ihan iisisti kun maanantaina olisi jo seuraava peli.
Anna, koko elämän olen käyttänyt lääkkeitä väärin! pitäähän tähän elämään jostain hupia saada :P
Jalkapallon kunniaksi siteeraan yhtä tämän hetken parhaista jalkapalloilijoista: "But my real saviour at Ajax, the man who saved my career, was Jari Litmanen." Jokainen voi sitten arvailla kuka tämän on lausunut...
p.s pahoittelut voimasanojen käytöstä, mutta tuolla tavoin saan ilmaistua parhaiten omaa fiilistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti